Ystävänpäivää on seurannut viikko tai parikin, joiden aikana on tuntunut (taas vaihteeksi) mahdottomalta tehtävältä täyttää se, mikä elämässä lopulta on tärkeintä. Itsensä parhaana ystävänä oleminen, tai vähintäänkin itsensä kanssa selviäminen niin, että ei koko ajan latistaisi itseään. Että oma itse ei joka ikinen sekunti tuntuisi vain helvetin tyhmältä, rumalta, vastenmieliseltä, hyödyttömältä ja tarkoituksettomalta, epäonnistuneelta luuserilta.
Niin, että lopulta haluaisi vain kaivautua jonnekin, olla tapaamatta ketään, että ei sitten tarvitsisi vastailla enää yhteenkään tyhmään kysymykseen.
Lakata yrittämästä mitään, kun kerran jo tietää jokaisen pienenkin, saati sitten suuren, yrityksen turhaksi.
Niitä hetkiä, joina Samuli Putron Mitäpä jos saa taas uuden merkityksen, tämänhetkisellä sanoituksella: Mitäpä jos en ole koskaan pelännytkään turhaan? Mitäpä jos mikään ei koskaan järjestykään? Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Mitäpä jos tämä olotila ei menekään enää koskaan ohi? Haluaisin uskoa siihen, että kaikella on jonkinlainen tarkoitus ja kaikki järjestyy niin kuin pitää, mutta mitäpä jos niin ei ole.
Haluaisin elää tässä hetkessä, keskittyä jokaisen hetken kauneuteen ja nauttia siitä, haluaisin tehdä niin kuin kaikki elämänviisastelijat kehottavat tekemään, mutta mitäpä jos se ei olekaan viisasta. Haluaisin olla huolehtimatta ja ahdistumatta, mutta mitäpä jos juuri se suistaa minut tieltä lopullisesti.
Ainut lohtuni on, että luettuani kymmenen ja vajaa kymmenen vuoden takaisia, omia tekstejäni, tein mielekkään havainnon.
Olen nykyään aika tavalla sellainen, jollaiseksi silloin halusin tulla. Olen saavuttanut monta asiaa, joista silloin haaveilin, ja lisäksi monta sellaistakin asiaa, joista en osannut koskaan edes haaveilla. Uskoisin jopa, että kymmenen vuoden takainen, yläasteaikainen minä katsoisi ihmetellen ja ihaillen tämänpäiväistä minää.
Suuri lohtu on mahdollisuus siitä, että tämä olisi merkki jostakin.
Että ehkä kymmenen, tai vaikka kahdenkymmenen vuoden kuluttua voisin ajatella samoin. Että edes yksi tämänhetkinen haaveeni / toiveeni olisi toteutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti