Päiväni itsenäni

Haha. Koska olen aina halunnut tehdä itsestäni tällaisen jutun, joita joskus tehdään lehtiin julkkiksista. Tällaisen, jossa otetaan päivä elämästä ja kuvaillaan se, mielellään aika tarkasti. Teen sen nyt, koska olen oman elämäni julkkis.

13. heinäkuuta, aamulla kuuden jälkeen kävin uimassa sateessa. Älkää kysykö enempää. Oli kylmä, synkkää ja satoi, mutta kävin uimassa, kylmässä vedessä. Ihan vain vaikka vanhempien luona olemisen kunniaksi.

Palasin sisälle kylpytakkiin kääriytyneenä. Vanha koira innostui jostain syystä leikkimään omalla pehmonallellaan vuosien tauon jälkeen. Olimme jonkin aikaa nallejahtia kylpytakin helmat liehuen ja koiran tassut lattiaan rapisten.

Kun sain vaatteet lopulta päälle, söin aamupalaa. Jostain syystä mulla tänä aamuna oli suorastaan nälkä, vaikka yleensä olen aikaisin aamulla huonovointinen. Söin elämäni terveellisimmän aamupalan, ja juuri siksi otinkin sen nyt puheeksi. Salaattia ja raejuustoa.

Vähän seitsemän jälkeen lähdin kohti kotikaupunkiani. Ehdin kiivaassa tahdissa käydä kääntymässä asunnollani, viedäkseni tavarat sinne. Sitten lähdin marssimaan kohti työpaikkaa. Nautin jälleen kerran tyhjästä, autiosta kävelykadusta ja itsestäni siellä harvojen kanssaihmisten joukossa, kunnollisen töihinmenijän roolissa.

Olin töissä itselleni mieluisten lukusalinhoitajien tehtävien parissa suunnitelmien mukaan ennen puolta yhdeksää. Sain jälleen tuntea itseni maailmanvaltiaaksi astellessani yliopiston kirjaston kolmannen kerroksen hiljaisessa lukusalissa ja kuvitellessani sen hetken, ettei koko maailmassa ole ketään muuta kuin minä.

Ahdistuin jonkin verran siitä, että iso osa sitä porukkaa, jonka kanssa olen nyt oikein tottunut olemaan töissä, on tästä viikosta alkaen jäänyt lomalle ja pitäisi sopeutua ikään kuin uuteen porukkaan (vaikka kaikki nekin ovat tuttuja talvelta). Ahdistuin lisää, kun Uusi Henkilö ykkönen tuli kymmeneltä uhkaavasti ilmoittamaan minulle, että "Uusi Henkilö Kakkosella on asiaa sinulle". Hiippailin valmiiksi pelokkaana Uusi Henkilö Kakkosen luokse kuulemaan, mitä asia koskee. Ilmeni, että Uusi Henkilö Kakkonen halusi vain tiedustella, miten työskentelyni on lähtenyt käyntiin. Ihmettelin, miksi kuvittelen kaikesta aina etukäteen pahinta.

Ennen ruokatuntia kohtasin työelämäni ensimmäisen iskuyrityksen, tai ainakin kauhukseni tulkitsin sen sellaiseksi, tai jonkinasteiseksi sellaiseksi. Kaikessa rauhassa tein työtäni hyllyjen välissä, kun eräs nuori mies ilmaantui jostakin, eikä meinannut lähteä pois. Asiaa ei selvästikään ollut, mutta kaikenlaista jutun juurta se yritti keksiä. Tilanne oli äärimmäisen vaivautunut ja sanalla sanoen karmiva. Lopulta, lukuisten yksitavuisten vastausteni jälkeen tyyppi ilmeisesti ymmärsi yskän ja poistui. Sääntö numero 2: Minun elämäni rakkaustarinat eivät ala small talkin yrityksillä keskellä hiljaista lukusalia.  (Sääntö numero 1 oli se pyörän alle jääminen.)

Ruokatunnin lopussa muistin, että tehtäväkseni oli määrätty myös viikottainen kukkien kasteleminen siinä huoneessa, jossa nyt majailen. Kastelin kukan numero yksi, ja huomasin, että kukat numero kaksi ja kolme olivat niin korkealla, että tarvitsisin tuolin ylettyäkseni niihin. Totesin, että huoneessa ei syystä tai toisesta ollut tavallista jakkaraa, siis sellaista, jolle kehtaisi nousta kengät jalassa. Päätin siis ujuttaa kengät pois jalastani ja nousta tavalliselle tuolille. Juuri kun olin kurottautumassa kastelemaan kaapin päällä olevaa kukkaa, kuulin avaimen kiertyvän huoneen oven lukossa, vaikkei sinne pitäisi vähään aikaan tulla ketään minun lisäkseni. Koska mielestäni olisi ollut jotenkin aivan kamalan noloa tulla yllätetyksi kukkien kastelu -kurottelu -puuhista, syöksyin salamana alas tuolilta ja aloin ängetä kenkiä jalkoihini, kuin en mitään olisi tehnytkään.Olin ehtinyt survoa toisen kengän jalkaani ja toista olin juuri survomassa, kun ovi aukesi ja sisään asteli Uusi Henkilö Kolme. Hämmensin hämmentävää tilannetta lisää tervehtimällä maailman teennäisimmän iloisesti ja kovaäänisesti ja pujahtamalla ensi tilassa ulos.
Yritetään sitä kukkien kastelua sitten taas huomenna.

Iltapäivällä hyllyttelin toisen kerroksen lukusalissa taas kaikessa rauhassa, kun jo edellä mainittu Uusi Henkilö Kakkonen asteli taas paikalle ja oli ilmeisesti vain ihan vilpittömän ja ystävällisen kiinnostunut kuulumisistani, olemmehan olleet viimeksi tekemisissä helmikuussa ja siitä on aikaa. Kehuessani jälleen, kuinka kivaa hyllyttäminen mielestäni on, henkilö totesi painokkaasti, että minun pitää muistaa pitää myös taukoja ja että en saa rasittaa itseäni liikaa. Loppupäivän häpeän- ja huolenaiheeni oli se, että nyt ne kaikki siellä varmasti puhuu keskenään, että tuolla se yks vaan maanisesti hyllyttää hullunkiilto silmissä eikä pysähdy hetkeksikään, kamalaa. 

Töistä lähtiessäni jäi kaihertamaan se, että kävin sanomassa Uusi Henkilö Ykköselle "mä lähen, heippa!", vaikka ei kai kukaan muu sellaista käy erikseen sanomassa, ellei siihen ole painavaa syytä. Uusi Henkilö Ykkönen katsoi minua asteen liian pitkään ja hymyili asteen liian leveästi vastatessaan, jotta tilanne olisi tuntunut luontevalta. Mietin taas, pääsenkö ikimaailmassa sisälle näihin työelämän kommervenkkeihin. Joka kerta jää kalvamaan, jos lähden päivän jälkeen ilmoittamatta kellekään, ja joka kerta tunnen itseni typeräksi, jos käyn ilmoittamassa jollekin.

Kävelin toiseen kirjastoon palauttamaan Blondi tuli taloon -dvd-boxi ykkösen ja lainaamassa toisen osan. Jatkoin matkaa kohti kauppaa suunnitellen, mitä pitäisi ostaa ja kelaten mielessäni, mitä pitäisi muistaa. Pohdin, kävisinkö illalla lenkillä.

Ystävältä tuli viesti, ja päädyimme ex tempore syömään yhdessä. Söimme niin paljon kuin jaksoimme / ehdimme, eikä sen jälkeen tarvinnut enää miettiä, kävisinkö lenkillä. Hyvä kun onnistuin sen jälkeen penkistä ylös punnertautumaan.

Vyöryin ystäväni perässä Anttilan sisustusosastolle. Mukaan tarttui silmäkivet, jotka ovat ratkaisu jokaiseen ongelmaani: allergiaoireisiin, silmien väsyneisyyteen ja silmäpusseihin. En ymmärrä, miksen ole aiemmin edes kuullut moisista.

Mukaan olisi halunnut tarttua myös pari Muumi-astiaa ja ihana meriaiheinen naulakko, mutta jostain syystä itsekurini ei tällä kertaa pettänyt.

Tulin kotiin kahdeksan maissa illalla, enkä oikein tiedä, mitä tekisin. Huonon omantunnon aiheitani tällä erää ovat ainakin se, että en ole vielä imuroinut / muutenkaan siivonnut täällä, kun olen tuhlannut kallista aikaa sosiaalisen median parissa pyörimiseen, ja se, että muutakaan hyödyllistä en ole tehnyt, samasta syystä.

Siinä oli eräs päivä omana itsenäni, var så goda.


 

 

Nam nam nami nami nam

Huomasin vasta, että en ole ikinä tehnyt tällaista postausta, joten pakkohan se on tehdä nyt.
Nimittäin lista suurimmista herkuistani.
Kaikki tietävät, että olen kauniisti sanottuna nautiskelija, vähemmän kauniisti sanottuna ahmatti. Rakastan syömistä. Minulle ei olisi mikään ongelma elää elämääni kokonaan ilman alkoholia, mutta herkut, niin makeat kuin suolaisetkin, mutta ensisijaisesti makeat, ovat suurin paheeni ja riippuvuuteni kohde. Palkitsen itseni herkuilla, juhlissa parasta ovat herkut, rakastan syömässä ja kahviloissa käymistä yli kaiken, minusta on ihanaa suunnitella etukäteen, mitä milläkin ravintola / kahvilakäynnillä sitten ottaisin ja mitä ostan kaupasta sitten, kun on aika palkita itsensä jostakin suorituksesta.

Kysyttäväksi jää ainoastaan, miksi en ole aiemmin tehnyt tällaista postausta. Rakastan sekä herkkuja että listoja, joten en voi ymmärtää, miksen ole aiemmin listannut tänne suurimpia herkkujani. Nyt se virhe tulee korjatuksi. Olen pohtinut tätä jo monta päivää. Päätin, että luokittelen listan eri kategorioihin, jotta se tulee helpommaksi tehdä. En siis vain luettele herkkuja mieleentulojärjestyksessä, vaan olen jakanut ne alaluokkiin (no hei, olenhan kirjastossa töissä). Aakkosjärjestyksessä ne eivät kuitenkaan ole.
Tässä se eeppinen lista siis tulee. Aloitan jälkiruuista ja jatkan pääruokiin, koska herkut tarkoittavat minulle ensisijaisesti makeita herkkuja ja vasta sitten ruokia.

Kakut

Berliinissä KaDeWe-ostoskeskuksessa saatu Sachertorte. Parasta kakkua, mitä olen syönyt koko elämäni aikana. Sydämenpysäyttävä kokemus. Suosittelen kaltaisilleni henkilöille, joille suklaa on taivas. 

Synnyinseudullani sijaitsevan Karoliinan Kahvimyllyn suklaatryffelikakku. Parasta tässä, kuten saksalaisessa vertaisessaankin, on se, että suklaata ei ole yhtään säästelty. Useiden suklaakakkujen ja -leivosten vika tällä Suomessa on se, että makeutta pyritään usein lieventämään tunkemalla sekaan jotain marjoja tai muuta sellaista, joka muka hillitsee äklönmakeutta, minun silmissäni pilaa kaiken. Jos syödään suklaakakkua, niin sen kuuluu olla suklaista, ei mitään wannabe-suklaakuorrutteista marjapiirakkaa.

Saman kahvilan mokkakreemikakku. Suosittelen sellaisille, joille suklaa ei ole yhtä suuresti sydämen asia kuin minulle. On aivan yhtä taivaallinen ja vie makeannälän yhtä tehokkaasti kuin ensin mainittu suklaakakkukin, mutta ei ole suklainen, vaan mokkainen ja voikrääminen. <3 <3 <3 (Suokaa anteeksi horjunta kräämi- ja kreemi-termien välillä, en osaa päättää, kumpaa käyttäisin.)

Brownies-kakku. Silloin, jos se on hyvää, mehevää, eikä kuivakkaa. Erityisen hyvää brownies on lämpimänä, vaniljajäätelön kanssa.

Täytekakku. Tarkoitan nyt siis sellaista ihan perinteistä mansikoilla ja kermavaahdolla päällystettyä täytekakkua, mutta siinä ei saa olla banaania. Monet luulevat, että minulle kelpaa vain suklaakakku, eikä ollenkaan kermakakku, mutta he ovat väärässä. Ainoa syy, miksi jätän usein juhlissa ottamatta kermakakkua, on se, että liian monet tunkevat kermakakkuun banaania, jota ei ikinä, missään olosuhteissa saisi minun mielestäni laittaa... mihinkään. 

Tiikerikakku. Kuivakakuista paras. Ei tarvinne lisäselvitystä. 

Leivokset

Suklaapallot. En tiedä, tunteeko kukaan perheeni ulkopuolinen näitä tällä nimellä. Äitini lapsuudenaikaisessa leivontaohjekirjasessa ne ovat nimellä "Nimipäivämakeiset", ja yläasteaikaisessa ruotsinkirjassani sekä kauppojen hyllyillä ne tunnetaan "kookospalloina". Ne ovat voita, sokeria, kaakaojauhetta, perunajauhoja, vaniliinisokeria, maitoa ja kaurahiutaleita sisältäviä palloja, jotka kieritellään sokerissa (tai kookospallojen tapauksessa kookoshiutaleissa), pakastetaan ja syödään. Parhaita ikinä, liiallisesti nautittuna aiheuttavat mahdollisesti huonon olon.

Mokkapalat. Jos ne on tehty hyvin, toisin sanoen, jos sitä kuorrutetta on tarpeeksi. Liian monet sortuvat tekemään feikkimokkapaloja, joissa on liian paksusti taikinaosiota ja liian ohuesti kuorrutetta. 

Unelmakääretorttu. Muutenkin kyllä tykkään kääretortusta, mutta unelmatorttu, siis se jossa on valkea voinen ja sokerinen täyte ja suklaataikinapinta, on ihan parasta kaikista.  

Suklaakuorrutteinen cupcake. Jos kuorrutteessa on lisäksi vähän kahvin makua, se ei haittaa yhtään.

Omenapiirakka. Siis sellainen, jonka taikina ei ole voitaikinaa, vaan jonka taikina on sellaista kuin kaikissa muissa ei-voitaikinaisissa piirakoissa. Erityisen maistuvaa lämpimänä vaniljajäätelön kera. Tässä vaiheessa kunnianosoitus ystävälleni, joka juuri tätä oikeanlaista omenapiirakkaa usein tarjoilee! <3

Bebe-leivokset. En muista, pitäisikö noiden e-kirjainten päällä olla heittomerkki, mutta tiedätte ehkä, mitä tarkoitan. Niitä pieniä leivoksia, joissa on vaaleanpunainen kuorrute ja sellaista kermavaahdon tapaista sisällä.

Arnolds'n kinuskikuorrutteiset, sydämenmuotoiset leivokset, joissa on sellaista cremeä sisällä. Ennen söin Arnolds'llakin aina kaikkea suklaista, mutta kinuski on uusin löytöni.

Suklaamuffinit. Erityisesti sellaiset, joita myydään kaupassa muistaakseni 8-packina, ne pienemmät, joissa on päällä hienosokeria ja sisällä sellaista valkeaa täytettä. Usein muffinit ovat kuivia, enkä juuri pidä niistä, mutta nämä ovat hyviä. Harmi että en muista merkkiä. 

Munkkirinkelit. Siis silloin, jos ne ovat hyviä ja meheviä, eivät kuivia känttyjä, kuten liian usein kahviloissa ovat. Yhtään pahitteeksi ei ole, jos ne ovat lämpimiä syödessä. Pidän nimenomaan rinkelimunkeista, en niinkään täytemunkeista.

Korvapuustit. Ihan tavalliset korvapuustit, mitä isompia ja makeampia, sen parempi. Erityisesti vasta leivottuina.

Dallaspullat. <3

Keksit

Fanipalat. Jos ostan itselleni keksejä (mitä tapahtuu... no ei ikinä) tai jos minun pitää valita, mitä keksejä syödään, ostan epäilemättä Fanipaloja. Niitä originaaleja. Myös tuplasuklaa-versio kelpaa, mutta ei ole ihan alkuperäisten voittanutta.

Ballerina-keksit. Siis ne sellaiset pyöreät, joissa on keskellä reikä ja välissä jotain hyvää täytettä. Eniten tykkään ehkä nougat-täytteestä, mutta vadelmatäytekin on hyvää.

Cookies -keksit. Ne isot keksit, joissa on toinen puoli suklaata ja toisessa puolessa suklaamuruja. Myös näissä ne alkuperäiset ovat parhaita, kaikki Daim- ja Marabou-versiot vain halpoja kopioita. Näiden ainoa vika (tai minun kannaltani pelastus) on, että niitä myydään kaupoissa aivan liian pienissä pakkauksissa.

Kaurakkaat, eli ne sellaiset kaurakeksit, jotka ovat muuten samanlaisia kuin Dominot, mutta keksit ovat vaaleita.

Suklaakaurakeksit, joita joskus myytiin Vaasan tehtaalla, mutta joita ei enää saa.

Äitini tekemät kaurakeksit, joissa on seassa suklaamuruja.

Sellaiset mokkatäytteiset keksit, joita kerran sain yksissä juhlissa, mutta en ole enää sen koommin saanut missään. Kaikkien muiden mielestä ällöttävän makeita.

Suklaat

Paras kuviteltavissa oleva suklaalevy on Milkan Triolade -levy, jota vuosia sitten sai kaupoista, mutta jota enää nykyään saa ainoastaan laivoista, lentokentiltä ja viime kesänä Järvenpään Prismasta. Suklaassa on kolme kerrosta: valko-, maito- ja tummasuklaakerros. Kannan niitä aina selkä vääränä kotiin laivoilta ja lentokentiltä, kun olen matkoilla, ja pyydän aina laivalle ja lentämään lähtijöitä tuomaan niitä tuliaisiksi, jos tuliaistoiveita kysytään.

Hyvänä kakkosena tulee Milkan keksisuklaa, jota kyllä saa kaikista kaupoista, ja joka näytteli valitettavan suurta roolia graduni kirjoittamisprosessissa.

Pandan minttusuklaa, se sellainen, jossa on tummaa suklaata ja sisällä minttua. Maistuu samalta kuin Pandan suklaarasioiden minttukonvehdit, jotka ovat parhaita konvehteja.

Pätkikset. Patukoina ja pusseissa. Ei lisättävää.

Maraboun maitosuklaa. Se ihan tavallinen maitosuklaa.

Maraboun uusi Japp-levy. Toistaiseksi olen antanut itselleni luvan ostaa vain yhden, mutta joku päivä tämäkin epäilemättä vielä lähtee käsistä.

Fazerin lontoonrae-suklaa. En muuten juuri välitä Fazerin suklaasta, mutta se lontoonraetäytteinen on hurjan hyvää.

Brunbergin maitosuklaa. Se ihan tavallinen. Brunberg. <3

Taloussuklaa. Se tumma suklaa, jota normaalit ihmiset käyttävät leipomiseen. Ostan sitä aina, kun suklaanhimo vaati 70 % täyttymystä.

DaCapo -karkit, erityisesti ne uudet kahvinmakuiset. 

Jäätelöt

Roomassa saatu suklaajäätelö. Sen parempaa ei maailmassa ole.


Ben & Jerry's Chocolate Fudge Brownie. <3 <3 <3

Ben & Jerry's Half Baked, se sellainen, jossa on suklaa- ja vaniljajäätelöä ja suklaanpaloja.

Aino Ihana maitosuklaa. Ei tarvinne lisäselvityksiä.

Myös Aino Uuniomena on hyvää.

Mövenpickin suklaajäätelö. joka on kyllä hävyttömän kallista, mutta ah niin hyvää.

Helsingin Jäätelötehtaan jäätelökioskilta saatu suklaajäätelö, ei tarvinne selityksiä.

Ingman Creamy MudCake. Ihanan äklönmakeaa ja suklaapaloilla kyllästettyä.

Ingman Creamy Mokkapala. Taivaallisen suklainen, hiukan kahvin maulla höystetty elämys.

Classic Kerrossuklaa, sellainen tikun päässä oleva yksittäinen jäätelö, jossa on paksu suklaakuorrute ja valkosuklaista jäätelöä sisällä.

Pirkka Kolmen suklaan jäätelö, eli maito- valko- ja tumman suklaan sekoitus jäätelön muodossa. <333

Karkit

Minttulakut. Näihin tulee joskus ihan hirveä himo.

Salmiakkitäytteiset lakut. Totta puhuen en ole varma onko se täyte salmiakkia, mutta jos tiedätte, että on tavallisia lakuja, joissa ei ole täyettä, ja sitten on minttulakuja, suklaatäytteisiä lakuja ja sitten näitä, joiden täyte on harmaata. Hyviä kakkosia minttulakuille.

Omar-karkit.

Salmiakki-Dumlet, siis ne violeteissa pusseissa myytävät Dumle-karkit.

Irtokarkkilaareissa myytävät toffeekuutiot, joilla haluaisin aina täyttää koko irtokarkkipussin.

Myös irtokarkkilaareissa myytävät, vaaleat kuution muotoiset karkit, joista en  kyllä nyt muista mitä ne ovat. Jotain nougattia kai.

Nallekarkit. Erityisesti punaiset.

Mansikalta maistuvat karkit. Mainittakoon nyt vaikka erikseen sellaiset Chewitz -karkit, jotka tuovat nostalgisesti mieleen lapsuuden ja joita olen kerran kehdannut ostaa aikuisenakin. 

Ja sitten ruokiin. 

Pihvit. Minusta ei voi tulla kasvissyöjää ihan vain siksi, että ihan ehdotonta lempiruokaani ovat kaikenlaiset pihvit, enkä niitä syödessäni juuri uhraa ajatustakaan nauta- ja possuparoille.


Sienet. Erityisesti kanttarellit ja herkkusienet. Keitoissa, kastikkeissa, pizzassa, salaatissa ja ihan siltäänsä. En edes tiedä, mikä niissä on niin tavattoman hyvää. Mutta ilman sieniä en haluaisi elää.


Pasta. Kyllästyn helposti, enkä voi esimerkiksi syödä samanlaista leipää aamupalaksi vuositolkulla, kuten jotkut tuntemani ihmiset kuulemma tekevät. Pasta eri muodoissaan on kuitenkin sellainen maaginen ruoka-aine, johon en kyllästy ikinä. Keitän makaronia minkä tahansa lisukkeeksi ja joskus syön sitä siltäänsä. Erityinen suosikkini on pennepasta, eli ne sellaiset putkilomuotoiset, joita saa usein ravintoloiden pastoissa. Olen aika tavalla sitä mieltä, että mikään ei ole parempaa kuin pennepasta hyvässä kastikkeessa. Totesin tämän jo synttäripostauksessani, Onnellisen kanan ruokaa käsittelevässä osiossa. Italia on ruokiensa puolesta henkinen kotimaani.


Broileri. Myös kaikissa muodoissaan: riisin ja pastan kanssa, salaateissa, pizzassa, paloina, suikaleina, ties minä muuna. Ehkä syy siihen, miksi Keravan Onnellinen kana on paras ravintola, jossa olen ikinä käynyt.


Salaatit. Sellaiset, joissa on hyviä ja tuoreita raaka-aineita. Esimerkiksi tomaattia, kurkkua, salaattia, maissia ja paprikaa. Ei ananasta, paitsi ehkä silloin, jos ne ovat renkaina lautasen reunalla ja ne voi syödä siitä siltäänsä kylminä. Ei mandariinia eikä muita sellaisia asioita, jotka eivät siihen sovi. Juustoja saa mielellään olla: esimerkiksi feta- ja / tai mozzarellajuusto kruunaavat salaatin. Myös pähkinät ovat hyviä salaatissa.


Kirkas lohikeitto. Siis sellainen lohikeitto, joka ei ole tehty maitoon.


Broileri-kookoskeitto. Broilerikeitto jo sinänsä on yksi parhaista ruuista, mutta kookoksella maustettuna se on vastustamaton. Voisin vaikka vain pelkästään haistella sitä kookoksen tuoksua.


Broileri- ja lohikiusaus. Laitoin nämä yhteen, sillä en osaa päättää, kumpi on parempaa. Lapsena inhosin kaikkia kiusausruokia, mutta aikuisena nämä ovat olleet lähes suosikkejani.


Kasviskeitot. Olen yliopistoaikanani oppinut pitämään erityisesti kasviskeitoista. Minua jollakin tavalla viehättää jo pelkästään se uuden kokeilemisen tunne, joka näihin liittyy: en ikinä itse rupeaisi kokkaamaan mitään "juustoisia linssikeittoja" tai vastaavia, mutta yliopistoruokaloissa otan näitä mielelläni.


Tämän listan jälkeen sopii lähinnä kai ihmetellä, miksi en pursua ulos kaikista vaatteistani ja miten mahdun ylipäätään ovista sisään, tai miksi en edes riko ylipainon rajoja. Älkää kysykö, sillä en tiedä itsekään.