Viikko 36: Pieniä ilon pisaroita

 Kuluneella viikolla päätin, että teen joka päivä jotain mukavaa. 

Tiesin etukäteen, että viikko tulee olemaan raskas ja kurja. Viikosta tuli paljon kurjempi kuin olisin osannut odottaa. En saanut tehtyä montaakaan niistä asioista, mitä olin suunnitellut tekeväni. Yritin kuitenkin tehdä tai huomata joka päivältä jotain. Luettelen nämä asiat tässä.

Maanantai

Olin töissä iltapäivän mukana osaamiskeskustelussa, jossa kartoitettiin meillä jo olevaa osaamista, alallamme tarvittavaa osaamista ja sitä, mitä osaamisaluetta lähtisimme seuraavaksi kehittämään ja miten. Moni ei ilmeisesti pidä tällaisista iltapäivistä. Minusta ne ovat yleensäkin ihan mukavia, mutta erityisesti nykyisessä työtilanteessani tuollainen iltapäivä oli ihanaa ja helpottavaa vaihtelua. 

Tiistai

Sain järjestettyä itselleni etätyöpäivän. Se tuli tarpeeseen ja oli hyvä tässä tilanteessa.

Keskiviikko

Raahauduin kirjaston henkilökunnan lukupiiriin. Tällaista lukupiiriä alettiin pitää vuosi sitten. Ideana on, että valitaan jokin maailmankirjallisuuden klassikkokirja, luetaan siitä aina joku sovittu osuus ja kokoonnutaan kerran kuussa keskustelemaan siitä kahvin äärelle. Kun joku kirja on luettu loppuun, valitaan seuraava klassikko ja luetaan sekin. Kun ideaa reilu vuosi sitten kehiteltiin ja halukkaita kyseltiin, ilmoittauduin heti innokkaana mukaan. Myöhemmin kuitenkin totesin, että en jaksakaan lähteä tähän mukaan, aina oli jotain, en saanut koiralle hoitajaa tai tapahtui jotain muuta. Nyt syksyn alussa oli valittu uusi kirja ja olin jo kauan etukäteen päättänyt, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja menen sinne lukupiiriin. Menin. En kyllä oikein viihtynyt siellä, ehkä, koska näinä aikoina on ollut vaikeutta viihtyä missään. En tiedä, menenkö enää toista kertaa. Mutta sainpa mentyä. Ei siis tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, että ei mene, vaikka on alun perin luvannut.

Torstai

Kävelylenkki illalla Sarvikalliolla. 

Perjantai

Kävelylenkki illalla Fjällbon puistossa. Oli kaunis ilta, käsittämättömän kaunis auringonlasku. En olisi uskonut, että enää syyskuun puolella voisi olla tällaisia iltoja. Aivan kuin joskus keväällä tai alkukesästä parhaaseen ja kukoistavimpaan aikaan. 

Lauantai

Sain viestin kummilapseni äidiltä ja kutsun tulla kyläilemään kummilapseni kotona. Mahtavaa!

Sunnuntai

Juoksulenkin jälkeen oli vähän aikaa parempi olo kuin kuluneena viikkona muina päivinä.