Viime viikon postauksessa kutsuin itseäni huonoksi.
Itsensä kutsuminen huonoksi herättää reaktioita ihmisissä. Kaikki tietävät, että niin ei kannattaisi tehdä. Ei kannata, ei pidä. Itseään pitäisi mieluummin kehua ja arvostaa. Nykyajan terapiapuheessa puhutaan "itsensä puolella olemisesta", "itsemyötätunnosta" ynnä muusta. Nykymaailmassa olisi tärkeää osata kehua itseään, ja missään nimessä itseä ei pidä haukkua ainakaan muiden ihmisten kuullen.
Lapsesta asti olen pitänyt itsekehua erittäin halveksittavana asiana.
Aikuisena olen vähän mietiskellyt asiaa, ja enää en samalla tavalla suoranaisesti halveksi itsekehujia. Edelleen kuitenkin näen paljon arjen huumoria itseään kehuvissa ihmisissä. Toisaalta vähän ihmettelen heitä, ja sitä, eivätkö he tosiaan itse tajua, miltä kuulostavat.
On muun muassa ihmisiä, jotka sanovat, että he "tulevat kaikkien kanssa toimeen".
Heiltä tekee mieli kysyä, ovatko he varmoja, että kaikki muut ihmiset tulevat heidän kanssaan toimeen.
Kerran yksi työkaverini avautui siitä, kuinka järjestelmällinen hän itse on, mutta aviopuoliso on sotkuinen. Heillä on kolme lasta. Kaksi lapsista on miehen tavoin sotkuisia, mutta yksi lapsista on "tullut minuun" eli tähän kertoja-työkaveriini ja osaa pitää kodin siistinä. En pystynyt sanomaan mitään.
Joka päivä jostain saa lukea ja kuulla, miten ihmiset kuvailevat itseään. Ihmiset saattavat ihan sumeilematta määritellä itsensä hyvin tehokkaiksi ihmisiksi, pystyviksi, reippaiksi, tomeriksi, älykkäiksi, huumorintajuisiksi, hauskoiksi, leppoisiksi, rauhallisiksi, empaattisiksi, luotettaviksi, helposti lähestyttäviksi, ahkeriksi, tarkoiksi ynnä muuta ynnä muuta.
Ensinnäkin näiltä ihmisiltä tekisi mieli aina kysyä, lisäisivätkö he hyvien ominaisuuksiensa listaan myös vaatimattomuuden. Varmaan lisäisivät.
Toiseksi herää syvällisempi kysymys: kehen vertaat itseäsi, kun sanot itseäsi vaikkapa tehokkaaksi tai älykkääksi?
Olen melko varma, että aina on olemassa joku, johon verrattuna sinä olet tehokas, ja aina on niin ikään olemassa joku, johon verrattuna sinä olet laiska ja aikaansaamaton lössykkä.
Lisäksi vielä tullaan siihen, kuinka ongelmallista ihmisen itsensä on määritellä itseään. Ihminen ei näe itseään samoin kuin muut näkevät. Ihminen ei välttämättä huomaa omaa toimintaansa ja sen seurauksia, ellei siitä anneta palautetta. Palautteen saatuaan ihminen voi ottaa palautteen vastaan tai päättää, että palautteen antaja on väärässä ja ihminen itse oikeassa.
Onko itsensä kehumiselle näin ollen mitään perustaa?
Mielestäni ihmiset voisivat keskittyä osoittamaan ominaisuuksiaan teoillaan puheiden sijasta. Muut voivat sitten teoistasi ja aikaansaannoksistasi tehdä johtopäätöksiä ilman, että heidän tarvitsee kuunnella omia lätinöitäsi siitä, mitä omasta mielestäsi osaat.
Ongelmaksi tässäkin tulee itsekehujen luvattu maa, arkinen tilanne, eli työhaastattelu.
Työhaastattelussa pärjäävät ne, jotka osaavat kehua itseään oikein. Hyvä itsekehuja saa työpaikan todennäköisemmin kuin hyvä työntekijä.
Tässä oli hieman provokaatiota mukana, mutta suoraviivaisesti ajateltuna asia on näin.
Itseään pitäisi siis osata kehua, jos meinaa töitä saada. Töitä saatuaan voi (ja pitäisi) sitten keskittyä tekoihin. Valitettavan moni tuntuu kyllä töihin päästyäänkin pääsevän eteenpäin työnteon sijasta puhua lätisemällä.
Kerron tähän loppuun anekdootin:
Olin työhaastattelureissulla kesällä 2016. Koska matka työhaastattelupaikkakunnalle oli pitkä, vanhempani olivat mukana. Matkan varrella kävimme yhdessä kaupassa ja ostimme sieltä kaikille kolmelle kahvimukit, joissa oli kunkin meistä horoskooppimerkit ja merkkejä kuvaavia adjektiiveja. Halusin ostaa oman horoskooppimerkkini mukin, koska ajattelin, että juuri nuo adjektiivit tarvitsen mieleeni mukaani työhaastatteluun. Muki on edelleen käytössäni, ja edelleen kannan noita adjektiiveja mukanani. Koen edelleen, että jos minun pitäisi kehuen kuvata itseäni työntekijänä, valitsisin nuo adjektiivit. Ne ovat nämä:
sitkeä, kärsivällinen, vahva, perusteellinen, rauhallinen, luotettava
Olen joskus lukenut jostain, että ihminen muuttuu sellaiseksi, millaisena hän itseään pitää. Voidaan siis miettiä, mikä on johtanut mihinkin. Oletko jonkinlainen syntyjäsi, vai oletko jonkinlainen, koska itse pidät itseäsi sellaisena?
Miten sinä kehuisit itseäsi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti