Oletko koskaan haaveillut kutsusta linnan juhliin?
Minä olen.
Kaikkein parasta linnan juhliin pääseminen tietysti olisi omilla ansioilla. Jonkun avecina sinne meno olisi myös ihan mukava vaihtoehto.
Haaveilen hienosta puvusta ja tunnelmallisesta, virallisesta juhlasta.
Olen monta kertaa elämässäni kuullut juhliin liittyen sanat: "mä vihaan pönötystä, joten ei sitten mitään pönötysjuhlia", "ei tarvi pukeutua juhlavasti" ja "meidän suvussa ei osata käyttätyä, joten ollaan rennosti."
Minun näkemykseni on, että juhliin pitää pukeutua. Hienosti pukeutuminen on juhlien kohteen kunnioittamista. Jos ei pysty pukeutumaan asianmukaisesti, voisi saman tien olla menemättä koko juhlaan.
Jos taas kokee, että ei osaa käyttäytyä, sitä voi aina opetella.
Pönötys on tervetullutta vaihtelua. Haluaisin ehdottomasti elämääni pönötysjuhlan edes kerran vuodessa.
Tänä vuonna katselin taas linnan juhlat. Bongasin sieltä pari tuttua.
Tänä vuonna luin viimein myös Roope Lipastin Linnan juhlat -romaanin. Törmäsin siihen pari kolme vuotta sitten töissä hyllyttäessä ja ajattelin, että haluaisin lukea sen. Koin kuitenkin, että se pitäisi lukea linnan juhlien aikaan, eikä ihan milloin tahansa. Jostain syystä vasta tänä vuonna linnan juhlien aikoihin sain aikaiseksi lukea tuon kirjan.
Kirja oli minulle pettymys.
Takakannesta sain sen käsityksen, että kirjan päähenkilönä olevan miehen suuri haave on päästä linnan juhliin, ja tätä haavetta lähdetään sitten toteuttamaan. Ajattelin, että kirjassa olisi juttua linnan juhlista, tai että se olisi hauska.
Kirja oli minulle pettymys. Juttua linnan juhlista ei ollut kovin paljon, eikä kirja ollut mielestäni hauska.
Kirjan tarina menee osapuilleen näin:
On keski-ikäinen mies, jolla on vaimo ja teini-ikäinen tytär. Mies on erittäin kiinnostunut presidenteistä ja linnan juhlista. Hän katsoo linnan juhlat joka vuosi ja haaveilee pääsystä linnan juhliin. Mies ja vaimo ovat olleet yhdessä nuorista alkaen. Kaiken pitäisi olla kunnossa.
Yhtenä kevätpäivänä vaimo kuitenkin ilmoittaa miehelle lähtevänsä pois. Kirjassa annetaan näkökulma myös vaimolle: vaimon mielestä miehessä ei ole mitään vikaa, mies on kiltti ja ihana ja kaikkea, mutta hän nyt vain on kyllästynyt ja haluaa lähteä, ja uusi vähän parempi mies on tyrkyllä, joten hän lähtee.
Samana päivänä, kun tämä muija jättää tämän presidenteistä kiinnostuneen miehen, tämä kyseinen mies saa myös potkut töistä yt-neuvottelujen seurauksena. Nämä elämänmuutokset tuntuvat miehestä niin murskaavilta, että hän päättää hypätä kerrostalon katolta. Juuri ennen hyppyä toinen mies tulee ja onnistuu puhumaan miehen pois katolta. Miehet alkavat yhdessä suunnitella, miten tämän ensin mainitun miehen elämä saataisiin raiteilleen. Mies paljastaa haaveensa linnan juhlista, ja miehet alkavat sitten yhdessä suunnitella, kuinka tämä mies pääsisi suurimpaan unelmaansa, linnan juhliin. Siitä seuraa aina vain hullumpia ja hullumpia asioita. Olen oikeastaan sitä mieltä, että miehen olisi kannattanut mieluummin hypätä katolta.
Samaan aikaan tämä miehen jättänyt vaimo nautiskelee uudesta ihanasta elämästään. Hän perustaa uuden miehensä kanssa yrityksen, joka menestyy niin hyvin, että tämä kaksikko saa kutsun linnan juhliin.
En nähnyt tässä tarinassa mitään järkeä.
Annan kirjalle pisteitä 1/5. Yksi piste tulee kirjan helppolukuisuudesta, se sopi raskaamman lukemisen oheen kevennykseksi.
Kirjan ansioksi laskettakoon myös se, että opin vihdoin, miten linnan juhlat kirjoitetaan.
Mielestäni olen suhteellisen hyvä kielioppiasioissa, vaikka en ole niissä erityisen lahjakas enkä nerokkaan kyvykäs. Kielioppiasiat ovat tarttuneet mukaan innokkaan luku- ja kirjoitusharrastuksen seurauksena, vaikka en koe kielioppiin erityistä kiinnostusta.
Linnan juhlat on kuitenkin sellainen sanaliitto, jonka kirjoitusasua olen miettinyt tähän mennessä joka vuosi, mutta vain kerran vuodessa vähän aikaa. Olen joskus selvittänytkin oikeinkirjoituksen, mutta vuoden päästä en ole enää muistanut, miten se meni. En ole ollut niin kiinnostunut asiasta, että olisin viitsinyt aktiivisesti ottaa selvää siitä.
Nytkään en ole viitsinyt selvittää, puhuttiinko kirjassa totta, mutta kirjan mukaan linnan juhlat kirjoitetaan näin: linnan juhlat. Eli linna kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja linnan juhlat erikseen, ei yhteen.
Aiemmin olen ajatellut, että pitäisi puhua Linnan juhlista tai linnanjuhlista. Iso alkukirjain tai yhdyssana viittaisi mielestäni siihen, että kyseessä on juuri ne linnanjuhlat, the itsenäisyyspäivänvastaanotto. Jos ja kun kirjoitetaan linnan juhlat erikseen ja pienellä, minulle tulee mielleyhtymä, että kyseessä voisi olla mitkä tahansa juhlat missä tahansa linnassa, eli vaikka häät Vanajanlinnassa tai hoviväen juhlat Ruotsin kuningaskunnan linnassa, ja että tarkemmaksi selvitettäväksi jää, mitkä juhlat ja missä ovat kyseessä.
Tämän vuoden itsenäisyyspäivän anti oli siis tämä.
Linnan juhlia seuraavana aamuna puhelimeeni kilahti viesti, että minua on ehdotettu asuinkuntani asukkaiden vuoden 2023 hyvinvoinnin edistäjäksi. Sen kunniaksi pääsen kakkukahveille muiden ehdokkaiden kanssa vuoden hyvinvoinnin edistäjän julkistamistilaisuuteen.
Olen sitä mieltä, että se on ihan hyvä korvike linnan juhlille.
En ole vielä päättänyt, mitä laitan päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti