On kai, vaikka Suomen kesä ei nyt kyllä parhaimmillaan olekaan.
Kesä on tullut, sillä olen ollut jo yksissä lukuvuoden päätös / kesänaloittajaisbileissä ja istunut yhden illan terassilla, vaikka oli kylmä. On ilmeisesti kesä huolimatta siitä, että koko ajan sataa ja on kylmä. Siis: tässä virallinen, kesän 2015 ensimmäinen blogimerkintäni.
Tämä viikko ei ole ollut kovin mukava. Siihen ei ole ollut mitään erikoista syytä. Tulin tänne blogiin lunastamaan taas uudenvuodenlupaustani. Siis kivoja asioita:
Viime viikolla kirjoitin loppuun graduni viimeisen luvun. Ei, se ei ole vielä valmis, sillä tuskallisin osa on epäilemättä vielä edessä: en edes jaksa kuvitella sitä viilailun, näpertämisen, nyhertämisen, punnitsemisen ja ahdistumisen määrää tässä kesällä, mikä pitää vielä kestää, ennen kuin uskallan joskus palauttaa sen, jos se hetki sitten ikinä koittaa. Mutta silti: se kirjoitustyö, jota varmaan aika moni kammoaa, on nyt tehty. Varmaan kuka tahansa normaali ihminen tuntisi siitä edes hippusen iloa. Minun olotilaani kuvaa tasan yksi tunne. Kymmenen pistettä sille joka arvaa, mikä. Vihje: alkaa a-kirjaimella.
Viikonloppuna kävin pitkällä lenkillä, koska oli aurinkoista. Lenkin jälkeen pidin kunnon loikkimissession trampoliinilla. Lopuksi makoilin selälläni trampalla ja tuijotin taivasta. Joutsen lensi yli.
Maanantaina kävin kauan odotetulla ja hyvin organisoidulla shoppailureissulla ystävän kanssa. Ostin kauan himoitsemani juoksutunikan, uuden juoksutopin ja BodyShopin kasvonaamion. Kannoin huonoa omaatuntoa niistä kaikista, kaikesta siitä rahasta, jonka niihin tuhlasin, vaikka hyvin tiedän, että varsinkin kahden ensin mainitun kohdalla pitäisi tuntea täysin päinvastoin. Pitäisi pikemminkin tuntea huonoa omaatuntoa, jos niitä urheiluvaatteita ei osta.
Sovittelin myös kunnon kasan mekkoja, sillä mulle on yhtäkkiä valjennut, että tänä vuonna pääsen useampiin juhliin kuin viime vuosien aikana yhteensä. Saattaa olla, että pidän itsekin jotkut juhlat. Siis sovittelin mekkoja.
Olen havainnut, että sovituskoppikokemukseni jakautuvat tasan kahtia: on niitä päiviä, jolloin mikä tahansa vaate on päälläni kuin ylitsepursuava makkarankuori, ja sitten on niitä päiviä, kuten maanantaina, jona kaikki vaatteet vain mystisesti solahtavat päälleni. En ymmärrä, miten se on edes mahdollista: naurettavan pieni S-koon vähän liian tiukaksi luultu juhlamekkokin istui päälleni kuin hansikas. Tämän talven ja kevään ulkonäkökriiseilyn jälkeen mikään ei olisi voinut tehdä parempaa. Parhaiten mieleeni jäivät ystäväni sanat:
"Sulle sopii kaikki, minkä sä vedät päälles, koska sulla on niin hyvä kroppa! Ja tasapainonen! Siinä ei oo mitään ongelmakohtia!"
Niin. Tuon kun vielä joskus itsekin uskoisi.
Tiistaina juttelin yhden ystävän kanssa, jota en ole nähnyt aikoihin. Keskustelimme asunnoistamme ja totesimme, että molempien asunnoissa on tasan yksi vika: niissä on kesällä tuskallisen kuuma. Tulimme siihen lopputulokseen, että toivotaan, että tulee oikein kylmä ja sateinen kesä. Sillähän siitä ongelmasta päästään. Aika lupaavalta on tuntunut.
Eilen illalla mulla ei ollut kerrassaan mitään tekemistä, enkä pitänyt siitä olotilasta. Tein siis saman, minkä tein muuten viime keväänä / kesänä näihin samoihin aikoihin. Tyhjensin kaapit ja laatikot ja pyyhin ne puhtaiksi, ja heittelin pois jotakin vanhaksi mennyttä tavaraa. Voi että se oli terapeuttista.
Kivoja asioita olisi vielä lisääkin, mutta kerron niistä muista joskus myöhemmin. Palataan sitten joskus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti