Viikon 8 postaus tulee hiukan myöhässä, ja sen teema on ehkä jossain määrin jo ennestään tuttu.
Jos kuulut mietelauseita ja voimalauseita kotisi sisustuksessa vaaliviin ihmisiin, tämä postaus voi sisältää järkytyksen.
Jos olet aina ajatellut, että kaikki on mahdollista kun vain yrittää tarpeeksi, tai I can' t do this but I'm doing it anyway ;) niin tiivistetysti tämän postauksen ydinsaoma on: sinä olet väärässä. Kaikki ei ole mahdollista, ja jos sinä et pysty johonkin, niin sinä et pysty, ja jos pystyt, niin sitten se asia on jo lähtökohtaisesti ollut sellainen, johon pystyt.
Tiedän monia ihmisiä, jotka selittelevät kovasti, että he eivät oikeastaan ole edes yrittäneet, he eivät oikeastaan, he jotenkin vain tuurilla saivat sitä ja tätä.
Ehkä se on joku suojamekanismi. Olisi vaikeaa myöntää, että yritin kaikkeni, enkä onnistunut.
Toisaalta olen itse sitä mieltä, että jos jotain haluaa, niin aina kannattaa yrittää. Ehdottomasti kannattaa yrittää toisenkin kerran. Niin monta kertaa kuin jaksaa. Saattaa olla, että haluamansa asian lopulta saa. Joko yrittämällä tai yrittämättä.
Varmaa se ei ole.
Ihminen ei pysty lentämään ilman apuvälineitä.
Pyörätuoliin loppuiäkseen joutunut ihminen ei voi tuosta noin vain nousta ja käydä juoksemassa maratonia omin jaloin.
Ihmiset pystyvät eri asioihin. Yksi on lahjakas matematiikassa, toinen kirjoittamisessa, kolmas sosiaalisissa tilanteissa, neljäs käsitöissä.
Elämässä on jossain määrin tärkeää osata havainnoida omia vahvuuksiaan ja sitä, mihin niitä voisi käyttää.
Kaikilla ei ole kaikkea. Kaikki eivät pysty kaikkeen.
Toisaalta tämä on lannistavaa.
Toisaalta se on lohdullista.
Aina ei tarvitse yrittää hamuta itselleen lisää ja lisää, aina jotain uutta, jotain muuta mitä jo on. Joissain asioissa voi tyytyä siihen, mitä nyt on. Ehkä juuri nyt sinulla on jo se suurin onni, mitä ajattelet saavasi, kun vain nyt yrität lisää tavoitella.
Kiinnostavaa on mielestäni myös se, että eihän ihminen läheskään aina itse tiedä, mikä hänelle on parhaaksi.
Tsemppilauseet, joiden mukaan kaikki on mahdollista
1) kannustavat
2) vyöryttävät paineen ja vastuun ihmisen harteille: onnettomuutesi on omaa syytäsi!
ja
3) asettavat ihmiselle sellaisen vastuun, mistä hänen ei ole mahdollista selvitä.
Jossain määrin ihminen voi tietää, mitä hänen pitäisi tehdä, mikä olisi oikein.
Väitän kuitenkin, että kokonaisuutta ihminen ei voi koskaan itse tietää.
Joku ulkopuolinen voi auttaa näkemään paremmin, tai joskus jälkikäteen voi nähdä, miten hyvin asiat menivät, kun ne menivät eri tavalla kuin itse oli ajatellut.
Minusta ei kuitenkaan ole realistista, että ihminen voisi täysin itse tietää, mikä hänelle olisi parasta. Se on yhtä epärealistista kuin se, että kaikki olisi meille kaikille mahdollista.
Ja ennen kaikkea se on yhtä epärealistista kuin se, että ihminen olisi oman onnensa seppä.
Jos ihmisen elämässä asiat ovat hyvin, hän voi ilman muuta olla tyytyväinen itseensä. Hän on tehnyt oman osuutensa sen eteen, että kaikki on juuri nyt niin kuin on. Kaikkea kunniaa omasta onnestaan hän ei kuitenkaan voi ottaa.
Kaikessa on aina pelissä myös tuuria ja sattumaa.
Saattaa käydä hyvin tai saattaa käydä huonosti.
Yhteenvetona lainaus kirjasta, jota olen lainannut lukuisia kertoja ennenkin:
Tee työtä ja ponnistele, mutta hyväksy. Älä yritä pakottaa elämää unelmiesi mukaiseksi. Todellisuus on parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti