Viikko 9: Konfliktien välttely

 Tämän viikon teema on konfliktitilanteet ja suhtautumiseni niihin. 

Jos minulta esimerkiksi työhaastattelussa kysyttäisiin, miten suhtaudun konflikteihin, sanoisin varmaan jotain tämän suuntaista:

"On tärkeää kuulla kaikkien mielipiteet ja päästä lopputulokseen yhdessä keskustelemalla."

Mielestäni sinänsä hyvä vastaus...

...josta ei kuitenkaan juuri ole käytännön apua, kun tulee konflikteja ja niihin pitäisi löytää suhtautumistapa.

Olen ollut vetämässä kokousta, jossa jouduttiin konfliktiin, vaikka en osannut yhtään odottaa sitä. 

Muistan, kuinka tuossa tilanteessa toinen ihminen sanoi pariin kertaan näin:

"Mä en tykkää tän keskustelun sävystä nyt."

Hän ei kuitenkaan vienyt tilannetta mitenkään eteenpäin, ei pyrkinyt esimerkiksi itse muuttamaan keskustelun sävyä.

Yritin itse sanoa, että on tärkeää, että kaikkien mielipiteet tulevat esiin, ja että ei missään tapauksessa ole tarkoitus, että kenenkään mielipidettä jyrätään, vaan että nyt täytyy keskustella siitä, miten toimitaan. 

Näilläkään sanoilla ei tilanteessa ollut mitään käytännön merkitystä. 

Tällä viikolla kuuntelin kokouksessa tilannetta, joka tuntui eskaloituvan konfliktiksi. 

Ainut ajatukseni oli suunnaton helpotus siitä, että juuri se asia juuri siinä hetkessä ei millään tavalla koskettanut minua. Minun ei tarvinnut ottaa siihen sanallakaan kantaa. 

Kummallisesti jo samalla viikolla olin toisessa tilanteessa, jossa tilanne eskaloitui konfliktiksi, tällä kertaa niin, että tilanne tuntui mielestäni pahalta, enkä tiennyt, mitä nyt pitäisi tehdä. 

Olen todennut, että pyrin työelämässä mahdollisuuksien mukaan välttelemään konflikteja. Olen kiitollisena myös todennut, että työelämässäni niitä on tullut vastaan suhteellisen harvoin. On erikoista, että samaan viikkoon on nyt mahtunut kaksi tilannetta.

Jälkimmäisessä tilanteessa toinen ihminen puuttui keskusteluun sanomalla niin ikään hyvin tyypilliset sanat, jotka olen kuullut ennenkin:

"tässä riitelee nyt asiat, ei ihmiset."

Jälkikäteen nauroin sanoille. 

Mielettömän hyvä ohje tilanteeseen, jossa kaikki ovat pahoittaneet mielensä tavalla tai toisella. Selkeä ja konkreettinen ohje: ette te kaksi nyt siinä oikeastaan riitele, kun tässä on nyt nämä asiat, jotka rupesivat keskenään riitelemään. 

Edelleen mietin, miten näissä tilanteissa pitäisi tai olisi pitänyt toimia. 

Olen edelleen sitä mieltä, että kaikkien näkökanta pitäisi aina kuulla. 

Jos joku ei saa tahtoaan läpi, hän voi kuitenkin jäädä siihen tunteeseen, että häntä ei ole kuultu. 

Voidaan pyrkiä välttelemään konflikteja viimeiseen asti. Siinä sivussa voi jäädä käymättä monta muutakin tärkeää keskustelua.

Voidaan sanoa, että ei pidetä keskustelun sävystä, koska onhan olemassa mahdollisuus, että joku ei huomaa keskustelun ikävää sävyä muuten. En tiedä, vaikuttaako ääneen sanottu huomio jonkun ihmisen toimintaan. 

Voidaan keskustella, mutta ei voida taata, että kaikki kokisivat voivansa osallistua keskusteluun yhtä lailla. Aina joku on toista äänekkäämpi ja joku parempi pukemaan ajatuksensa vakuuttavasti sanoiksi. 

Voidaan sanoa, että ihmiset eivät riitele, vaan asiat. Ja laskea sen varaan, että ihmiset sitten osaisivat jollain konstilla irrottaa itsensä tilanteesta ja ajatella vain asioita. Voi olla, että joku tähän pystyy. Minusta se tuntuu yleisesti ottaen melko hankalalta. 

Sitten voidaan ottaa käyttöön se mielestäni tavallisin tapa:

ei sanota itse tilanteessa yhtään mitään, mutta puidaan sitä oikein kunnolla jälkikäteen eri porukoissa eri ihmisten kanssa ilman, että edes pyritään ratkaisuun. 

Työelämässä viettämieni vuosien aikana, tällä viikolla mielessäni muotoutunut ajatus:

mitään ei ole tehtävissä. 

Fiksut ihmiset tajuavat sanomattakin, tietynlaiset ihmiset eivät tajua, vaikka heidän kanssaan tekisi ja sanoisi mitä. 

Ei ole mitään keinoja.

Yritetään vain jotenkin selviytyä eteenpäin.