Viikko 27: Rajanvetoharjoituksia

 Alkuvuodesta puhuin vaikeuksistani rajanvedossa. 

Omien rajojen vetäminen on tärkeää esimerkiksi oman jaksamisen takia. 

Olen alkanut opetella rajanvetoa viime aikoina. Viime viikolla keskityin rajanvetoharjoituksiin erityisesti. Onnistuin siinä välillä paremmin, välillä en edes muistanut, että rajanvedolle saattaisi olla tarvetta, ennen kuin vasta jälkikäteen. 

Rajanvetoharjoitusten tuoksinassa törmäsin kirjastossa omien rajojen vetämistä koskevaan kirjaan. Lainasin sen, mutta en ole vielä lukenut sitä. Kirjan takakannessa kuitenkin yksi lause jäi erityisesti mieleen:

Ihmiset käyttäytyvät juuri niin kuin annat heidän käyttäytyä. 

Onko asia näin? Mielestäni lause kaipaisi hieman kyseenalaistamista. 

Mielestäni lause muun muassa sysää turhan paljon vastuuta ihmiselle, joka harjoittelee rajanvetoa. 

Se tuo mieleeni sanat, jotka olen kuullut esimerkiksi koulukiusaamistilanteiden yhteydessä. 

Olen kuullut jonkun sanovan, että kiusatun ihmisen pitäisi puolustaa itseään. Hänen ei pitäisi antaa kiusaajien kohdella itseään väärin. 

Olen kuullut saman lauseen myös muissa tilanteissa, joissa jotakuta on kohdeltu huonosti, sekä aikuisten että lasten ja nuorten keskuudessa. 

Sinun ei pidä antaa kohdella itseäsi huonosti. 

Eikö ole ennemmin niin, että kenenkään ei pitäisi kohdella toista huonosti?

Eikö vastuun pitäisi olla sillä huonosti käyttäytyvällä kiusaajalla? Eikö hänen pitäisi korjata jotakin käyttäytymisessään?

Ehkä vastuuta on molemmilla tilanteen osapuolilla, mutta vastuu ei voi kokonaisuudessaan olla kiusatulla tai huonosti kohdellulla ihmisellä. 

Entä sitten vaikka sellainen tilanne, jossa työ kasaantuu työyhteisössä liikaa yhden tai muutaman ihmisen harteille, ja muut pääsevät helpommalla. Onko todellakin yksin näiden ahkerien ihmisten vastuulla sanoa, että he eivät voi tehdä tätä kaikkea? Eikö esimerkiksi esihenkilöillä ole mitään vastuuta?

Lisäksi ihmettelen sitä, kuinka suuri valta kirjan takakannen lauseessa annetaan yksittäiselle ihmiselle. Lauseen perusteella hän pystyy täysin ohjailemaan muiden ihmisten käyttäytymistä. Hän sallii ihmisten käyttäytyä jollain tavalla, ja näillä käyttäytyjillä ei ole mitään tekemistä oman käyttäytymisensä kanssa. 

Sitten käytännön esimerkit, eli kolme rajanvetoharjoitustilannetta viime viikolta:

Iltapäivä töissä. Tulee vaikeantuntuinen tilanne. Tunnen, kuinka kierrokset lähtevät nousemaan oikein kunnolla. En tiedä, tietääkö jokainen lukija, miltä voi tuntua, kun "kierrokset lähtevät nousemaan" töissä vaikeantuntuisessa tilanteessa. Minä olen oppinut huomioimaan merkkejä kierrosten nousemisesta. 

Sattuu niin, että samaan aikaan on kotiinlähdön aika, työpäivä on tullut täyteen, eikä töissäni saa mitään palkkioita ylipitkistä työpäivistä. Lisäksi vaikeaa tilannetta ei voi hoputtaa, eikä se ole erityisen akuutti. Voin jatkaa siitä yhtä hyvin seuraavana päivänä. 

Kun ajattelen tilannetta, tiedostan, että se ei edes ole kovin vakava. Tietoisuus siitä, että kyseessä ei ole kenenkään henki, ei kuitenkaan laske kierroksia. 

Mietin tilannetta monta kertaa illan aikana. Ajattelen sitä ahdistuneena seuraavana aamuna. Kun menen töihin, tilanne ratkeaa lähes itsestään. 

Rajanvedon tilanne: lähdin kotiin, vaikka olisin voinut jäädä töihin nousseiden kierrosten takia. 

Viikon viimeinen työpäivä ja iltavuoro. Viime hetkellä sisään ryntää monta asiakasta, jotka eivät tajua, että heidän pitäisi lähteä, vaan jäävät kaikessa rauhassa haluamaan palveluksia. Kiireen ja paineen keskellä tulee vaikea tilanne ja teen virheen. Soimaan itseäni koko illan ja koko viikonlopun. Vasta seuraavalla viikolla huomaan, että siinä olisi ollut rajanvedon paikka. 

Viikonloppuna lapsuudenystävän polttarit. Tuntuu vaikealta mennä, koska kaipaisin rauhaa ja omaa tilaa sen sijaan, että ahtaudun koko viikonlopuksi pieneen mökkiin porukan kanssa, josta tunnen vain pari ihmistä ennestään. Ajattelen etukäteen, että kuuntelen itseäni ja toimin omien rajojeni mukaan. 

Kaikki menee yllättävän hyvin. Viihdyn ihmisten seurassa paremmin kuin olisin ikinä osannut odottaa. On tosi hauskaa ja virkistävää. Nämä ihmiset eivät koettele rajojani. En koe, että antaisin heidän käyttäytyä millään tavalla, tai että en antaisi heidän käyttäytyä jollain tavalla. En tee mitään rajanvetoja, mutta he käyttäytyvät minua kohtaan upeasti. 

Sunnuntain kääntyessä iltapäivään tunnen, kuinka kierrokset lähtevät nousemaan. Jokin raja on nyt ylitetty. Olen ollut täällä kauan. Olen jaksanut paljon paremmin kuin olisin odottanut, mutta nyt tuntuu siltä, että on pakko saada lähteä, jotta ehtii takaisin kotiin ja valmistautumaan seuraavaan päivään. 

Lähden, eli kunnioitan omia rajojani, jotka ovat sallineet yllättävän paljon tällä kertaa. 

Tunnen helvetillisen huonoa omaatuntoa siitä, että lähden, vaikka muut jäävät vielä. Ajattelen, että rajanvedossa tarvitaan vielä harjoittelua. 

Viikonlopusta jää kuitenkin mieleeni selkeä elämänohje rajanvedon rinnalle:

Anna ihmisille mahdollisuus.