Viikko 2: Kuvauksessa

 Vuonna 2022 keräsin joka päivältä yhden ilonaiheen ja julkaisin sen instagram-tarinassa. 

Vuoden aikana totesin, että tämä oli mielestäni mukavaa, mutta instagramissa ei ole tekstitilaa niin paljon kuin tarvitsisin. Instagram on sosiaalisen median palvelu, jossa kuvat ovat keskeisessä roolissa. Sinne ei voi julkaista pelkkää tekstiä, tekstin yhteydessä pitää aina olla kuva. Tekstimäärällä on rajoituksia, ja useamman kerran totesin, että tiiviiksikään pakkaamani teksti ei mahtunut instagramin määräämiin mittoihin. 

Päätin, että jatkan aiheiden keräilyä vuonna 2023 blogissa. En kerää tänne ainakaan pelkkiä ilonaiheita, vaan ihan vain aiheita, sellaisia asioita, mitä vuoden aikana tulee vastaan. Koska aikaa on rajallisesti ja joku aikataulu on asetettava, päätin pyrkiä viikottaisuuteen. Vuonna 2023 yritän siis kirjoittaa 52 postausta, yhden viikossa, jossa käsittelen viikon aikana esiin tulleita aiheita. 

Vuoden ensimmäisen viikon aihe oli kirjat. 

Vuoden toisen viikon aihe on kuvaus. 

Kumppanini kertoi ennen joulua keksineensä minulle joululahjaidean, josta voi olla montaa mieltä. Jäin mielenkiinnolla odottamaan, mikä se mahtaisi olla. 

Jouluna sain lahjan: lahjakortti henkilökuvaukseen. 

Ensimmäinen reaktioni oli kysyä kumppaniltani, miksi hän on maksanut siitä, että joku ammattivalokuvaaja ottaa minusta kuvan. Mitä voin tehdä kuvalla? En halua omaa kuvaani ainakaan osaksi oman kotini sisustusta. 

Kumppanini avasi minulle asiaa:

Sinusta saa kauniita kuvia, joten on kiinnostavaa kokeilla, millaisia kuvia ammattikuvaaja saa. 

Siihen kuuluu, että ensin sun hiukset laitetaan ja sulle laitetaan meikit, ja sitten se ottaa kuvat. 

Ja sulle voidaan joko ostaa joku hieno mekko sinne kuvaukseen, tai sitten voit laittaa vähän omaa rahaa lahjakortin lisäksi likoon siitä, että saat käyttää kuvaamossa olevia mekkoja, joiden kanssa kuvat voidaan ottaa. 

Kun puhuimme asiasta, innostuin siitä enemmän ja enemmän ja lopulta suorastaan hullun lailla.

On kummallista huomata, että oikeastaan joku asia on vähän niin kuin aina ollut toiveesi, mutta et usko, että sellainen voisi ikinä olla mahdollista, ja sen takia et anna sille edes sijaa mielessäsi. Ja sitten tulee jostain joku toinen, joka toteuttaa sen toiveen. 

Olen jossain sisimmässäni joskus miettinyt, että olisi upeaa saada joskus olla mallina jossain kuvauksessa, ja mikä sen parempaa, kuin että edes joskus elämässä joku meikkaisi minut ja laittaisi hiukset ja sitten ottaisi kuvia. Mutta en ole uskonut, että sellaista tilaisuutta voisi koskaan tulla, sillä mistä sellainen tilaisuus nyt tulisi minulle, joka en ole millään mittapuulla mallin mitoissa. 

Ja sitten joku toinen tarjoaa sen mahdollisuuden minulle. 

Tarjoaa mahdollisuuden tuntea itsensä kauniiksi. 

Heti vuodenvaihteen jälkeen varasin kuvausajan...

... ja eilen olin kuvauksessa. 

Olin aluksi varaamassa kuvausaikaa niin, että saisin käyttää kuvaamossa olevia mekkoja, mutta sitten muistin, että kaapissani on se yksi mekko, The mekko. Mekko, jonka näin kaupassa melkein viisi vuotta sitten, ja heti sen nähtyäni tiesin, että haluan sen. Tiesin myös, että mekolle ei mitä todennäköisimmin tule olemaan käyttöä juuri koskaan missään, se sopii harvoihin tilaisuuksiin, eikä sitä siksi kannata ostaa. Mutta silti lopulta ostin sen, koska tiesin, että minun on saatava se mekko. 

Nyt tiesin, että tuolla mekolla oli tarkoitus: tulisin kuvatuksi se päällä. 

Eilen pakkasin mekon ja kengät laukkuun ja matkasin kumppanini kanssa Helsinkiin. 

Helsingistä löytyi kuvaamo, ja siellä työskentelevä, taitava kuvaaja. 

Meikkaustilanteessa tunnelma oli vaivautunut. Mietin, mitä kuvaaja-meikkaaja mahtaa ajatella minusta, kun en koskaan meikkaa, enkä selvästikään ymmärrä meikeistä mitään. Inhoan itseni näkemistä peilistä koko ajan, oli kyseessä sitten kampaajakäynti tai joku tällainen vielä vaivaannuttavampi tilanne. 

Tuntui kamalalta, kun luomiväriä tuputettiin silmiin. Silmät alkoivat vuotaa, kuten ne aika usein alkavat. 

Tuntui kauhealta levittää ripsiväriä silmiinsä niin, että toinen katsoo vierestä ja antaa neuvoja. 

Lopputulos oli mieletön. 

Meikki oli luonnollinen ja kevyt, mutta näytin siinä niin paljon paremmalta kuin normaalisti näytän. Mietin, että tässä täyttyy meikkaamisen tarkoitus, ja tämän lopputuloksen takia meikkaaminen kannattaisi opetella. Ehkä joskus vielä jaksan määrätietoisemmin opetella.

Meikkauksen jälkeen hiusten laitto sujui vähemmän stressaavasti. Sitten survottiin mekko päälle ja laitettiin hiukset uudestaan. 

Sitten piti ensin istua ja sitten seistä kameran edessä, ja vääntyä mitä ihmeellisimpiin asentoihin. 

Laita käsi näin, toinen käsi noin, nyt kokeillaan niin, että toinen käsi näin, toinen käsi vähän vasempaan, sormet vapaiksi, toinen jalka toisen päälle, toinen kanta irti lattiasta, toisen kärki alaspäin. Yläkroppa pystyyn, leuka ylös, katse eteen, kallista päätä, rintamasuunta tänne, rintamasuunta tuonne, katse tänne, katse tuonne, käännä päätä, enemmän, toiseen suuntaan, nosta kättä, laske kättä. 

Opin itsestäni uusia asioita, kuten esim.

- kuinka vaikeaa on olla katsomatta ylöspäin

- kuinka vaikeaa on työntää leukaa ylös ja eteenpäin, kameraa kohti, kuvaustilanteessa

- että silmiä voi siristää myös alhaaltapäin. Tämä oli ihan uusi ja omituinen asia. 

Kuvaus oli loppujen lopuksi ohi aika äkkiä, paljon nopeammin kuin luulin. Itse asiassa juuri siinä vaiheessa, kun tuntui, että aloin edes vähän oppia jotain. 

Kuvauksen jälkeen kuvaaja näytti muutaman kuvan kamerastaan. Varsinaiset kuvat tulevat joskus tulevan viikon kuluessa. 

Näytin kuvassa ihan eri ihmiseltä...

... ja se oli tarkoituskin

... ja se oli koko jutun hienoin asia. 

Kuvissa oli joku sellainen, joka toivoisin voivani olla edes joskus elämässä hetken aikaa. Nyt olen saanut olla. 

Kuvaaja sanoi, että hyvän mallin tunnistaa juuri siitä, että malli on kuvissa eri ihminen kuin luonnossa. 

Jos tämä millään muotoa herätti kiinnostuksesi, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan joko a) henkilökuvausta, jollaisessa minä olin, tai b) mekkokuvausta, joka poikkeaa henkilökuvauksesta vain siten, että siinä saa pukeutua kuvaamosta löytyvään mekkoon, tai c) lemmikkikuvausta, jossa kuvassa ollaan yhdessä lemmikin kanssa, tai d) jotain muuta kuvausta, mitä juuri sinä haluaisit kokeilla. 

Jokaisen ihmisen pitäisi saada kokea tämä.