Tämänkertaisen blogipostaukseni aihe on kirjastotyö.
Kirjastotyöstä, kuten kaikista muistakin töistä, on liikkeellä erilaisia uskomuksia ja käsityksiä sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka eivät itse työskentele kirjastossa. Joku voi luulla tuntevansa koko alan sen perusteella, että on itse ahkera kirjaston asiakas tai jos on joskus ollut pari kuukautta kesätöissä kirjastossa. Moni luulee tietävänsä, mitä kirjastossa tehdään, vaikka ei itse koskaan edes kävisi kirjastossa. Tämä sama koskee luultavasti montaa muutakin alaa.
Olen koonnut tähän postaukseen joitakin käsityksiä, joita olen joskus kuullut jonkun sanovan. Nämä käsitykset, eli hauskemmin sanottuna "myytit" ovat tummennettuina. Ei-tummennetulla tekstillä valaisen sitten omaa näkökulmaani siihen, ovatko nämä "myytit" mielestäni totta vai eivät.
Kirjastotyö on ainoastaan asiakkaiden palvelemista ja kirjojen hyllyyn laittamista.
Väärin.
Tämä on kaikkein pahin ennakkoluulo. Kun kirjastot korona-aikaan suljettiin, moni ihmetteli, eikö minua lomautettu kirjastotyöstäni ja miksi ei. Kysyin yhdeltä ihmiseltä, miksi hän luuli, että minut lomautettaisiin. Ihminen vastasi, että eihän kirjastossa ole töitä, jos ne eivät ole auki, eli jos asiakkaat eivät käy siellä. Tämä todisti, että hän ei tunne alaa.
Tämän oletuksen, kuten monen muunkin esittelemäni "myytin" taustalla lienee vanhanaikainen käsitys kirjastosta. Ennen tietokoneita ja digitalisaatiota on ollut aika, jolloin kirjastolaisten arki on ollut pelkkää kirjojen lainailua asiakkaille niin, että laina-ajat on kirjattu paperilappuihin. Ja tietysti sitten palauttelua samalla ruljanssilla.
Edelleen asiakkaat ovat kirjaston ydin. Jos ei olisi asiakkaita, ei tarvittaisi kirjastoa. Mutta asiakkaat tekevät paljon muutakin kuin tulevat paikan päälle kirjastoon. Heitä voidaan yhtä lailla palvella etäyhteydellä, verkon kautta. Korona-ajan kirjasto oli toki monin tavoin suppeampi kuin asiakkaille avoin kirjasto, mutta yhtään vähempää työtä siellä ei ollut.
Jos puhutaan niinsanotusti normaalista ajasta, jolloin kirjastot ovat auki, kirjastotyö sisältää asiakaspalvelun ja hyllyttämisen lisäksi mm. näitä asioita:
verkkokirjaston ylläpitäminen ja kehittäminen, kirjastojärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen, kirjaston henkilökunnan tukeminen kirjastojärjestelmän käytössä, kirjaston aineistojen hankinta (kirjat, musiikki, elokuvat, eri konsolien konsolipelit, lautapelit, mahdolliset muut lainattavat aineistot, kuten soittimet ja liikuntavälineet), uuden aineiston luettelointi, eli vieminen kirjaston tietokantaan asiakkaiden nähtäväksi ja varattavaksi, aineiston lainauskuntoon saattaminen, eli tarroittaminen ja leimaaminen, kirjaston kokoelman lainalukujen tarkkailu ja uusien aineistojen hankinnan koordinointi, vanhan aineiston poistojen harkinta ja toteuttaminen, e-aineistojen eli sähköisten aineistojen hankinta ja ylläpito (e-kirjapalvelut, e-ääänikirjat, elokuvapalvelut, musiikin kuunteluun tarkoitetut palvelut, erilaiset verkkokurssit), lehtitilausten teko ja aikakauslehtien vieminen järjestelmään ja lainauskuntoon, määrärahabudjetin seuranta, seuraavan vuoden määrärahabudjetin jaon miettiminen aineistolajeittain, kirjastoaineiston laskutus ja perintään vieminen, hyvityslaskujen lähettäminen...
Lisäksi nykyinen kirjastolaki sisällyttää kirjaston tehtäväksi näiden äsken mainittujen ydinasioiden lisäksi ainakin lukemisen edistämisen, kansalaisten osallistamisen mahdollistamisen, tiedonhankintataitojen vahvistamisen ja ties mitä vielä. Kirjaston tulee olla kaikkia kohtaan tasa-arvoinen ja puolueeton tila, johon kaikki ovat tervetulleita, ja kaikille ikä- ja väestöryhmille täytyy olla valmiuksia tarjota jotakin. Näitä arvoja toteutetaan järjestämällä kirjastossa esimerkiksi kaikkien puolueiden poliitikkojen vaalipaneeleja ja keskustelu- ja opetustuokioita luotettavan tiedon löytämisen keinoista ja valeuutisten torjumisen mahdollisuuksista. Lisäksi kirjastojen ydintehtävä on innostaa kaikenikäisiä ihmisiä lukemisen ja kirjallisuuden pariin. Tätä toteutetaan mm. satutuokioin, kirjavinkkauksin, kirjastonkäytön opetuksin, lukupiirein, kirjailijavieraiden ja erilaisten, vaihtuvin teemoin järjestettävin lasten, nuorten ja aikuisten tapahtumien muodossa. Kaikkea tätä voidaan tehdä niin etänä kuin paikan päälläkin.
Kirjasto tarjoaa myös muun muassa digitaalisten laitteiden käytön opastusta ja erilaisia laitteita asiakkaiden käyttöön. Tällaisia laitteita ovat tietokoneiden ja tulostin-kopiointi-skannerien lisäksi kirjastosta riippuen mm. digitointilaitteet, 3D-tulostimet, ompelukoneet ja prässileikkurit. Kirjaston henkilökunnasta pitää löytyä porukkaa, joka osaa auttaa alkuun näiden laitteiden kanssa.
Sanomattakin on selvää, että kaikesta tästä pitää osata myös viestiä, sekä painetussa muodossa että verkkoviestinnän erilaisissa kanavissa. Kukaan ei tee viestintää kirjaston henkilökunnan puolesta, eli kirjastosta pitää löytyä joku, joka osaa viestiä paperille, lehtiin, internet-sivuille ja somekanaviin.
Tässä nyt pieni siipale siitä, mitä minä tiedän kirjastotyöstä oltuani alalla muutaman vuoden. Tässä tekstissä painottuvat yleisen kirjaston tehtävät, eli en osaa kokemuksen puutteessa ottaa laajasti kantaa erilaisten erikoiskirjastojen, mm. oppilaitos-, sairaala- ja tutkimuskirjastojen toimintaan. Tieteellisissä ja erikoiskirjastoissa on kaikenlaista muutakin toimintaa.
Kirjastotyöhön vaaditaan vain vähän tai ei lainkaan koulutusta.
Osittain väärin.
Kirjastossa on erilaisia tehtäviä. Kesätöihin tai muihin määräaikaisiin töihin voi päästä myös ilman koulutusta. Ilman koulutusta voi hoitaa rajallista osaa kirjaston tehtävistä.
Osaan kirjaston tehtävistä riittää ammattikoulututkinto. Ammattikoulututkinnolla saattaa päästä monenlaisiin kirjastotehtäviin.
Kirjastoalan tutkinnon voi suorittaa myös ammattikorkeakoulussa ja siihen voi pätevöityä yliopistossa. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut voi yleensä tehdä kaikkea muuta paitsi kirjastonjohtajan tehtäviä. Yliopistotutkinnon suorittaneet voivat toimia kaikissa kirjaston tehtävissä, myös kirjaston johtotehtävissä.
Kirjastossa on hiljaista.
Väärin.
Kirjastossa on yleensä tiloja, jotka on tarkoitettu hiljaiseen työskentelyyn ja joissa pitää olla hiljaa. Muissa kuin erikseen hiljaisiksi mainituissa tiloissa ei tarvitse olla hiljaa. Yleisesti ottaen kirjaston tiloissa saa esimerkiksi puhua puhelimessa tai jutella muiden kanssa. Huutaminen tai muu ylenmääräinen metelöinti ei ole kohteliasta, kuten se ei ole kohteliasta monissa muissakaan julkisissa tiloissa.
Nykyajan kirjastossa on usein monenlaisia tapahtumia, joiden aikana kirjastossa ei ole hiljaista, erillisiä hiljaisia tiloja lukuunottamatta.
Jos siis kaipaat hiljaisuutta, et välttämättä löydä sitä pelkästään astumalla kirjaston ovesta sisään.
Kirjastoon kannattaa hakeutua töihin, jos rakastaa kirjoja.
Vain osittain totta.
Kirjojen rakastamisesta on hyötyä kirjastoalalla.
Kirjastossa pitää kuitenkin olla valmis toimimaan lukuisien muidenkin aineistojen kuin kirjojen kanssa. Kirjastossa on kirjojen lisäksi ainakin sanoma- ja aikakauslehtiä, elokuvia, musiikkiaineistoa ja nuotteja, konsoli- ja lautapelejä sekä kaikenlaista muuta kirjastosta riippuen. Pelkällä kirjallisuudentuntemuksella ei siis pääse erityisen pitkälle.
Lisäksi on turha luulla, että kirjastotyössä saisi erityisesti uppoutua kirjojen maailmaan. Kirjastotyössä pitää olla sähköisten aineistojen osaaja, laitteiden tuntija, järjestelmien tuntija, valmis järjestämään tapahtumia lapsille ja nuorille, valmis kehittelemään erilaisia lukutaitohankkeita aikuisille ja niin edelleen ja niin edelleen. On turha luulla, että nykyajan kirjastossa saisi vain pyöritellä kirjoja käsissään.
Kirjastotädit ovat tylsiä tiukkiksia.
Edelleen vain osittain totta.
Yhteiskunnassa elää omituisen sitkeässä kirjastotädin stereotypia, jonka mukaan kirjaston työntekijä on keski-ikäinen tai jo vanhanpuoleinen, silmälasipäinen nainen, jolla on nuttura tiukalla ja joka ei tee muuta kuin kyttää kirjaston asiakkaita, komentaa heitä olemaan hiljaa, kyttää kirjojen kuntoa suurennuslasilla ja mittaa hyllyssä olevien kirjojen tarkistusta viivottimella.
No, ensimmäiseksi: kirjastoala on naisvaltainen, mutta siellä ei työskentele pelkästään naisia. Ei siis voida puhua kirjastotädeistä tarkoittaen koko alaa.
Toiseksi: kirjastossa on töissä kaikenlaisia ihmisiä. On silmälasipäisiä vanhoja naisia, joilla on nuttura tiukalla. On kaikenlaisia muitakin. On niuhottavia tiukkiksia ja sitten on erittäin leppoisia, hauskoja ja räväköitä tyyppejä, ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Yleisesti ottaen sanoisin, että niuhottavat tiukkikset ovat katoava luonnonvara kirjastossa, sillä nykykirjastotyössä sellaiseen ei riitä aika.
Joku kirjaston henkilökunnasta voi jonkun mielestä olla tylsä, mutta yleisesti ottaen sanoisin, että kirjaston henkilökunta ei ole tylsää porukkaa. Minun kokonaisnäkemykseni mukaan kirjastossa työskentelee ystävällisiä, hauskoja, luovia ja tunnollisia ihmisiä, joiden tärkein tehtävä on kirjastopalvelujen tuottaminen asiakkaille.
Jos jäit vähääkään mietiskelemään asiaa, suosittelen tutustumaan vuonna 2022 toteutetun, nuorten kirjastotyöntekijöiden ammattikuvaan pureutuvan tutkimuksen tuloksiin. Löydät tutkimuksen täältä.
Jos mieleen tuli jotain kysyttävää, minulta saa kysyä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti