Uudenvuodenlupausta täyttämässä

Nää on varmaan näitä länsimaisen maailman ongelmia. 
Vaikea ymmärtää, että asiat ovat niin hyvin, kuin mulla on tällä hetkellä, ja silti vain tuntuu päivästä päivään siltä, kuin jossain kurkun ja rintakehän alueella olisi norsun kokoinen pala. 

Päätin siis, että on tullut taas aika kerätä kokoon viime aikojen positiivisuudet. 

1. Olen jo pari viikkoa syönyt tosi terveellisesti, vahingossa. Vihaan kaikkea terveysintoilua ja terveysintoilijoita yli kaiken. Eilen kuitenkin huomasin, että olen jo pari viikkoa asiaa juurikaan ajattelematta valinnut yliopiston ruokaloiden listalta aina sen kaikkein terveellisimmän mahdollisen vaihtoehdon. Lisäksi olen tehnyt itse ruokaa kotona niin, että en ole tapani mukaan tyytynyt vain johonkin halpaan, helppoon ja nopeaan, eli kalapuikkoihin. 
Ei hätää, suklaanhimo pitää kuitenkin linjat kurissa. En pääse kevenemään grammaakaan. 

2. Kuntopotkunyrkkeilyssä on alkanut olla kivaa. Aloitin jo toisen kurssin eilen. Sain vasta eilen tietää, että kurssimme ohjaaja, jonka ohjauksessa siis olen ollut koko ajan, valmentaa työkseen SM-tason potkunyrkkeilijöitä. Ei kai siis ihme, että valmentaja on tosi hyvä. Jos kaikki liikunnan ohjaajat ja valmentajat ja opettajat olisivat tuollaisia, niin ehkä olisin tykännyt koululiikunnastakin joskus. Tykkään ensinnäkin tuntien tietynlaisesta jämäkkyydestä: kun tehdään, niin tehdään, eikä lässytetä. Ei tekopirteää "jaksaajaksaajaksaajaksaatekeetekee!!" -kirkunaa, eikä myöskään mitään "tehkää omaan tahtiin sen mukaan, miten tuntuu hyvältä" -lepertelyä. Ei ylipäätään mitään turhaa. Mennään, tehdään, treenataan ja lähdetään. Kun vedetään rankempia lihaskuntoharjoituksia ja lyöntien sarjoja, ohjaaja ruoskii jatkamaan, ja tekemään nopeammin. Tunneilla on selvää, että kun jotakin ei osaa, se opetetaan. Ei sillä asenteella, että "kunhan nyt johonkin suuntaan nyrkkisi huitaiset, joo toi on ihan hyvä". 

3. Eilen leivoin muffineja. En jaksanut iltapäivällä enää tehdä mitään, mitä olisi pitänyt tehdä, joten googletin helppojen muffinien ohjeen ja leivoin saman tien. Ehkä elämäni ensimmäistä kertaa leipomissani muffineissa ei ollut mitään vikaa. Ne eivät palaneet, eivät olleet yhtään raakoja, niistä tuli suhteellisen kauniita, eikä niissä ollut mitään outoa sivumakua. Ehkä mulla on toivoa. 

4. Tänään olin yliopiston koneella tekemässä hommia, en missään kirjastossa, vaan sellaisessa aulassa, jossa on myös ryhmätyötila. Kun menin sinne, siellä ei ollut ketään. Tiesin, että sellaisessa tilassa on aina omalla vastuulla: pitää olla valmistautunut sietämään ryhmätyön tekijöiden meteliä, jos sitä tulee. Otin riskin, koska en jaksanut enkä viitsinyt kävellä pidemmälle tällä kertaa. Tein töitä hyvän aikaa, ja sitten tuli niitä ryhmätyöntekijöitä. En oikeastaan edes huomioinut niitä. Ja sitten yksi niistä tuli kysymään, että "anteeks, kestätkö sen jos me tullaan tähän?"
:)

5. Kohta on pääsiäinen ja aion pitää loman! Jeejee. Ensi viikon torstaihin asti teen vielä töitä ja sitten suunnitelmani on käydä ostamassa Klikkaa mua -ohjelman toisen tuotantokauden dvd-boxi ja sen jälkeen menen kirjastoon ja haen sieltä kuormallisen kirjoja joita ei ole pakko lukea ja sitten linnoittaudun herkkujen, dvd:n ja kirjojen äärelle muutamaksi päiväksi.