Kuulumiset

Hyvää kirjan ja ruusun päivää!


Sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa pikaisesti kuulumiset, että ihmiset eivät luule mun sulkeutuneen vain jonnekin kammioon suremaan koiran melkein-kuolemaa ja omaa elämääni yleensä. Tästä ei ole tulossa mitään syvällistä, sillä haluan vain osoittaa, että entinen jokapäiväisten asioiden bloggaaja minussa on vielä tallessa.


Tällä viikolla olen yhtäkkiä kauheasti lähdössä matkoille. Marraskuussa olen lähdössä jonnekin kauas, yhteen niistä kaupungeista, joihin olen aina halunnut matkustaa.  En oikein vieläkään ole sisäistänyt sitä. En tosin muutenkaan osaa ajatella tämän vuoden marraskuuta. Mutta nyt mulla on syy olla kiitollinen sen tulosta. Kivojen asioiden odottaminen on yksi arjen parhaista asioista, joten olen kiitollinen jo pelkästään siitä, että saan nyt odottaa vajaat seitsemän kuukautta. Ja ajatella, mitä kaikkea kivaa siihen väliinkin vielä mahtuu! Tällaisina hetkinä saattaa hetken käydä mielessä, että elämä on lahja.


Lisäksi olen vapuksi lähdössä vähän lähemmäs, mutta minun mittapuullani kuitenkin suht kauas. Kotimaani rajojen sisäpuolelle, mutta kaupunkiin, jonne en ole koskaan aiemmin mennyt, en ole ollut siellä muuten kuin ohikulkumatkalla. Varasin bussilipun juuri äsken.
Jätän tähän aikojemme tapojen mukaisesti vähän jännittävää arvoituksellisuutta, joka ratkeaa sitten ensi viikolla.


Lauantaina on syntymäpäiväni, ja juhlin niitä juhlimalla erään toisen henkilön synttäreitä. Sekin on jännittävä uutuus kaavamaiseen elämääni. Lauantaina on siis juhlat, ja mun ongelmat niitä koskien ovat, että a) en osaa laittaa hiuksiani hienosti, b) hiusteni latvat ja otsahiukseni ovat niin törkeän ylikasvaneet, että mun pitäisi mennä kampaajalle, mutta en halua, jaksa eikä mulla oikein olisi varaakaan ja c) mun pitäisi pitää siellä juhlissa joku puheentapainen.
Olen kirjoittanut sellaisen lyhyen ja mielestäni aika huonon lätinäpuheen, joka saa kelvata, ellei ennen lauantaita tapahdu jotain ilmiömäistä luovuuden purkausta.
Ihmettelen sitä, miksi minulta halutaan puhe, vaikka olen ehkä koko porukan huonoin esiintyjä.
Mutta sitä saa mitä tilaa, kuulkaas.


Opiskeluni / graduni on jumissa, mikä lienee sinänsä ymmärrettävää, että olen paahtanut sitä täysillä jo muutaman kuukauden, ja sivuja alkaa olla vaikka muille jakaa. Eikä mulla ole sen kanssa mikään kiire, joten saattaa olla ihan hyväkin, että pitää pienen hetken etäisyyttä tekstiin. Mutta silti, en yhtään tykkää siitä tunteesta, että en jaksa tai saa aikaiseksi.


Ja jos tähän nyt vielä kirjan ja ruusun päivän kunniaksi yrittäisi ympätä jonkun kirjallisuusasian mukaan, niin olen viime aikoina osin graduni vuoksi tutustunut Anton Tsehovin tuotantoon. Yllättävän hyviä, harmi että en ole löytänyt niitä aiemmin. Lukekaa tekin!