Joulu ei enää ole vain tulossa, nyt se kolkuttaa jo ovella.
Tää on paras aika vuodesta. Suosikkiajankohtani. Se, kun joulu jo oikeastaan on, mutta ei sitten kuitenkaan vielä. Tänä vuonna joulu on valkoinen, ulkona näyttää juuri siltä miltä pitääkin. Lumiset puut ja eri väreissä hehkuva taivas, ei loskaa, ei lumimyrskyä, ei mutaa, ei jäätä. Perinteinen joulumaisema, kauneinta mitä on.
Tämän vuoden kivoin joulunalusjuttu oli futsal-turnauksen seuraaminen kolme päivää sitten. Veljeni joukkue oli voittoisa. Ensin ajattelin, että tällä kertaa en räpsi kuvia. Olen räpsinyt niitä joka turnauksessa, eikä kukaan koskaan ole osoittanut niihin suurta kiinnostusta. Nopeatempoisen pelin jatkuvassa liikkeessä olevista kohteista tulee pelkästään huonoja kuvia. En vain osaa. Aina ne hetket, jotka pitäisi vangita, pääsevät menemään ohi, vaikka kuinka yrittää, ja aina kuvassa on vähintään puolet jotain sellaista, mitä siinä ei pitäisi olla. Lisäksi kuvaaminen vie aikaa keskittymiseltä. Kun keskittyy kameran tähtäämiseen, ei näe itse peliä. Paradoksaalista. Päätin siis vain katsoa.
Ensimmäisen pelin jälkeisellä tauolla mulle esitettiin joukkueen taholta suora pyyntö.
"Onko sulla kamera mukana? Otathan sitten kuvia? Niitä on kiva katsoa."
Ja niinpä sitten kuvasin. Seuraavista kolmesta pelistä jäi jälkipolville näyttöä siitä, että tuossa taas näkyy jonkun jalka ja jonkun selkä ja joku hämärä hahmo. Joukkueella ei mene kovin hyvin, kun niiden pitää tyytyä mun ottamiin kuviin. Mutta voisihan niillä mennä paljon huonomminkin. Monilla joukkueilla ei ole ketään edes yleisössä, saati sitten kuvia ottamassa.
Mulla on merkitys!
(Tosin tähän tarinaan sisältyi sellaista pienenpientä liioittelua ja kaunistelua, jonka avulla sain korostettua omaa merkitystäni vähän enemmän kuin se todellisuudessa on. Päätin kokeilla tätä esim. Facebookissa suosittua keinoa. Voitte huomata sen esim. yhdestä sanavalinnasta.)
Vastaleivotut piparit ja niiden tuoksu. Suklaata tarjolla niin paljon kuin jaksaa syödä. Eikä oo pakko tehdä (paljon) mitään, mitä ei halua. Perhe, rakkaimmat ihmiset koossa. Rakkaus. Hetki rauhoittumista sen äärelle, mikä elämässä oikeasti merkitsee. Parasta.
Nyt julistan blogiini ja kaikille sen lukijoille joulurauhan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti