Siltä varalta, jos joku ei vaikka vielä ole huomannut.
En ole mikään erityinen kesän fani. En intoile vapun takia. En pidä juhannuksesta. En ole kaamosmasentuja. Vihaan tammikuuta. Mutta jouluihminen olen henkeen ja vereen. Joulun odotus on paras aika vuodesta. Sanotaan vaikka, että se aika marraskuun lopusta joulukuun puoliväliin. Nyt aletaan kohta lähestyä stressipaniikkihysteriaa, joka toivottavasti laantuu viikonloppuun mennessä. Ainakin yritän saada kaiken hoidettua siihen mennessä. Sit se on enää pelkkää nautintoa, kunnes tulee tammikuu ja loppiainen ja siinä sitä taas ollaan.
Mutta joulu!!!
On ihanaa, kun...
... jouluvalot loistavat pimeydessä
... kynttilät luovat tunnelmaa
... saa valita itselleen joulukalenterin ja availla sen luukkuja päivä kerrallaan
..... kaupoissa on kaikkea jouluhörhellystä, joulusuklaata, joulukahvia, kaikkea, mikä on kuin minulle tehty. Ainut miinuspuoli on väkijoukko, mutta se on pienellä taktikoinnilla väistettävissä.
...... joka puolella soi joululaulut
... postiluukusta kolahtaa kirja- ja lelumainoksia. Lelumainokset katson nostalgisoinnin vuoksi ja kirjakaupan mainoksista raksitan kaiken, minkä haluan.
(Tosin raksittaminen on lähinnä omaa hupia.)
... saa syödä vastaleivottuja pipareita. Vasta tänään leivoin pari pellillistä. Tosin niistä tuli maailmanhistorian rumimpia ja epämuodostuneimpia, ja kaiken kukkuraksi ne kärähtivätkin, mutta ajatus on tärkein?! Katsotaan, onko huominen kahvittelemaan tulija samaa mieltä.
... saa juoda glögiä.
... on itsenäisyyspäivä. Mielestäni itsenäisyyspäivässä on jotakin ihan erityistä. Olen iloinen, että tämän vuoden itsenäisyyspäivänä sain olla maratonilla.
... saa paketoida lahjoja. En osaa tehdä kovin kauniita paketteja, mutta paketoiminen on kivaa.
... mielessä liikkuu keskimääräistä enemmän hyviä ja positiivisia ajatuksia.
... saa sokerilla ja kanelilla kuorrutettua riisipuuroa.
... saa kirjoittaa ja postittaa joulukortit. Laskin, että tämä vuosi on ainakin kolmastoista, jona minä olen vastuussa perhekuntani joulukorttien kirjoittamisesta. Mulla on omituinen mielihalu kirjoittaa korttiin ainakin useimmiten jokaisen vastaanottajaperheenjäsenen nimet, mikä saattaa osoittautua haasteelliseksi sellaisten kohdalla, joihin ei niin kamalasti muuten ole yhteyksissä. Ainakin yhtenä jouluna muistan onneksi ajoissa huomanneeni, että olin kirjoittanut kahden samoihin aikoihin vasta syntyneen ja kastetun lapsen nimet väärien perheiden kortteihin. Toivottavasti noita virheitä ei ihan joka välissä ole sattunut, mutta jos kauheita virheitä ilmenee, niin reklamoinnit ja oikaisut sitten tähän osoitteeseen, kiitos.
Parasta on, kun...
... jouluaattoaamuna herää ajoissa katsomaan Joulupukin kuumaalinjaa ihanine lastenohjelmineen. Olen katsonut sitä niin kauan kuin muistan. En voisi kuvitella joulua ilman sitä. Odotan jo sitä hetkeä, kun jouluaattoaamuna taas raahaudun väkisin ylös, käytän koiran ulkona toivottavasti valkeassa maisemassa ja hörpin sitten kahvia ihanassa hiljaisuudessa, parhaassa tapauksessa riisipuuroa syöden television edessä. Kuulen jo korvissani kuuman linjan tunnusmusiikin.
Tänä vuonna odotan ja toivon eniten sitä, että saisin vain olla rauhassa ja onnellinen.
En uhraa ajatustakaan yhdellekään opiskelujutulle, enkä varsinkaan gradulle.
Kaikkein tärkein asia, ja kaikkein vaikein toteuttaa, on tietenkin onnellisena oleminen. Mitään muuta en toivo lahjaksi.
Suoraan sanoen tällä nimenomaisella hetkellä joulu tai sen onnellisuus tuntuu vielä aika kaukaiselta tän viimeisen viikon paineen keskellä. Mutta toivotaan, toivotaan, toivotaaaan, että vaikka jo tän viikon perjantaina olisi vähän toinen ääni kellossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti