Mulla ei ole kovin hyviä kokemuksia juhannuksesta aikaisemman elämäni osalta. Totta puhuen olen elämässäni oppinut jopa jollakin tavalla pelkäämään juhannusta ja sitä ahdinkoa, mikä iskee joka vuosi, kun pitäisi muka olla kivaa, eikä mulla ainakaan ole.
Tänä vuonna on sellainen historiallinen tilanne, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on jo pitkään ollut selvät juhannussuunnitelmat, jotain sellaista, jota olen odottanut innolla.
Rakkaita ihmisiä, kuohuvaa, onnea siitä, että on elämä ja että elämä on tällaista juuri nyt. Syömistä tarpeeksi ja toivottavasti liikaa. Huono sää, mutta hällä väliä. Aion olla onnellinen. Se on tavoite ja päämäärä, joka on jo oikeastaan saavutettu. Tää on se hetki.
Aloitin juhannuksen jo eilen, ostamalla ihanan ystävän avustuksella itselleni BodyShopista sen jo testaamani uutuustuoksun suihkugeelin ja pienen, matkakokoisen hajuveden. Ja ei, eivät ne missään alennusmyynnissä olleet, mutta silti halvempia kuin ne aletuotteet siellä. Kertakaikkiaan loistavia ostoksia siis.
Juhlin juhannusta myös jo eilen aloittamalla synttärilahjaksi saadun Tove Janssonin uusimman elämäkerran, nimeltään Tee työtä ja rakasta. Tove Janssonin elämästä ja teoista lukemisessa on jotakin sellaista, joka tekee mut onnelliseksi ja antaa sisäisen rauhan. Ehkä meillä on joku mystinen sielujen yhteys.
Lisäksi katsoin eilen ja toissapäivänä Klikkaa mua -sarjan ykköskauden uusintoja telkkarista. Hällä väliä, että olen tuijottanut ne jo kahdesti. Lumous ei haihdu. Minttu Mustakallio alias Ella Hämäläinen toilailuineen on myös jotakin sellaista, joka saa mut aina hyvälle tuulelle.
Ai niin ja söin eilen Arnolds-donitsit ystävän seurassa, mikä myös oli mulle ikään kuin laskeutuminen juhannukseen. Tein sellaisen testin IS:n nettisivuilla, missä kerrottiin, mikä donitsi mä olen. Tein sen siksi, että saisin jonkun idean siitä, minkä donitsin tällä kertaa ottaisin. Halusin jotain uutta, jotain vaihtelua ainaiseen suklaantäyteiseen elämään, enkä kokenut osaavani itse tehdä päätöstä.
Siitä testistä ei kyllä ollut yhtään apua. Se tarjosi mulle vastaukseksi hasselpähkinä-originalia, siis sitä samaa suklaa-pähkinä-päällysteistä rinkulaa, jonka syön joka kerta. No, ehkä voi lohduttautua sillä, että tunnen itseni, kun osaan näemmä valita minulle sopivimman donitsin ilman mitään testejä.
Korkkarit kattoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti