Tuoksuterveisiä

Massiivinen vitutus on taas päivän sana, joten kiirehdin tänne piristämään itseäni kertomalla jotain mukavaa.

Kävin eilen testaamassa BodyShopin kesätuoksua, jota mainostettiin merellisenä ja raikkaana, turkoosissa pullossa välkehtivänä kukkaistuoksuna. Toisin sanoen ihan mun tuoksuna. Se tuoksu oli selvästi tehty ihan vain mua varten. Se kutsui mua siellä koko viime viikon, ja kävelin BodyShopin ohi muka huolettomasti varmaan kymmenen kertaa tähyillen niitä uutuustuoksuja siellä, mutta en mennyt edes testeröimään.

En siksi, että itsekurini on niin hyvä, vaikka yritänkin vakuutella kaikille niin.
Vaan siksi, että en halua mennä BodyShoppiin, jos siellä on myyjä tai kaksi, eikä ketään muita asiakkaita. En uskaltanut mennä sinne.

Eilen kuitenkin raahasin erään ystäväni mukaan ja menimme sinne.
Testasin tuoksua vihdoin, ja tykkäsin siitä.
Mulle kuitenkin tuli ihan sellainen olo, kuin mulla jo olisi sellainen tuoksu. En keksinyt, tuoksuuko mikään mun hajuvesistä tai suihku- tai kasvotuotteista täsmälleen siltä, mutta ainakin jotain hyvin samantyylistä mulla jo on. Mikä ei olisi ollenkaan ihme, sillä sehän oli ihan suoraan mun, eikä kenenkään muun tuoksu. Enemmän olisi ihme, jos mulla ei vielä mitään sellaista olisi.

En siis ostanut, enkä varmaan ostakaan.
En kyllä tiedä, olenko enemmän iloinen siitä, että rahaa ei kulunut, vai pettynyt siihen, että tuoksunostohuuma jäi kokematta.