Tänä aamuna päätin mennä laiturille lukemaan, koska paistoi aurinko.
Kun olin valmis lähtemään, ei enää paistanut aurinko. Menin silti. Päätin, että se on asennekysymys: ei kukaan ole koskaan asettanut mitään lakia siitä, että laiturilla voi makoilla lukemassa vain, jos aurinko helottaa täydeltä terältä. Iholle on päinvastoin ihan terveellistä saada ulkoilmaa välillä ilman palamisen vaaraa.
Pari ötökkää oli liikaa, muuten oli ihan hyvä. Kirja eteni samaan tapaan kuin se olisi edennyt auringossakin, luulisin.
Viikon kuluttua olen jossain muualla. Olen unelmieni kaupungissa, unelmieni kielen ympäröimänä. Poden jo valmiiksi makeanhimoa ajatellessani niitä kuulemma tämän maan hintoihin verraten niin halpoja, mutta niin herkullisia leivoksia lasivitriineissään.
Saako jo aloittaa lähtölaskennan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti