Ostin tänään kesäalennusmyynneistä kumisaappaat. Mulla on ollut omat kumisaappaat viimeksi lapsena, joskus ala-asteen tokalla luokalla. Kun ne jäivät pieniksi, käytin muutaman vuoden veljeni vanhoja saappaita, jonka jälkeen olen joko kävellyt märissä kengissä tai ihan pakkotilanteissa lainannut äitini saappaita. Käsittämätöntä, että olen todellakin nyt, aikuisena, kahdenkymmenenkolmen vuoden ja kolmen kuukauden kypsässä iässä jälleen onnellinen kumisaappaiden omistaja.
Arvatkaa minkä väriset ne ovat?
Ei varmaan tarvittu kovin montaa arvausta, sillä turkoosithan ne todellakin ovat. Ei pitäis jäädä kellekään epäselväksi, mitkä saappaat kuuluvat mulle, jos ne joskus päätyvät osaksi jotakin pitempääkin saapasrivistöä. Kaiken kruunaa se, että niissä on rusetit, molemmissa, eli kukaan ei voi vedota myöskään siihen, että "sininen on poikien väri" tms. Musta on ihanaa, että varhaislapsuuteni kliseisen prinsessakauden ja yläasteaikani raivokkaan punkkari-goottienihailu-pääkallokauden läpikäytyäni olen jälleen päässyt sellaiseen vaiheeseen elämässäni, että voin sallia itselleni rusetit kumisaappaissa.
Tänään olen varannut valmiiksi matkaan mukaan tulostetun lentolipun, passini ja sen Body Shopista juhannuksen aikoihin ostamani matkakokoisen uutuustuoksun. Olen onnistunut lietsomaan ihan kelvollisen paniikin näinkin lyhyellä varoitusajalla, eli olin tänäänkin ihan pihalla siitä, mitä mun oikeastaan pitäisi muistaa ja ottaa huomioon. Lähdin kuitenkin siitä ajatuksesta, että passi pitää olla, ja olen jo vähintään viidesti tarkistanut, että se nyt on laukussani. Lähtökohtani eivät siis nyt ole mitenkään ihan kamalan tuhoisat, vaikka tälläkin hetkellä olen enemmän tai vähemmän huolissani siitä, onko se passi todellakin vielä laukussani, pakkasinko sen nyt ihan oikeasti, ja mitä jos ne edelliset viisi tarkistuskertaa olivatkin jotain psykedeelistä harhaa, ja seuraavan kerran kun työnnän käteni laukkuun, se ei olekaan siellä, ja mitään passia ei ole koskaan ollutkaan sen jälkeen, kun se viime lokakuussa meni vanhaksi, ja apauapauapua.
Mut on se siellä. En mene tarkistamaan. En mene. Nyt en mene tarkistamaan enää yhtään neuroottista kertaa.
Lähtöön on aikaa enää viisi yötä, joten mulla on ihan tarpeeksi aikaa hukata se passi / tehdä miljoona neuroottista tarkistusta lisää.
Sanon nyt vielä, että oli uskomattoman hienoa minulta ostaa se matkakokoinen uutuustuoksu Body Shopin alennusmyynneistä (vaikkei se ollut edes alennusmyynnissä) (mutta halpa silti). Kerrankin mulla on leikannut oikeassa tilanteessa. Kylläpä olen ollut viisas. Nyt mulla on tuoksu, jonka voin ottaa mukaani unelmieni kaupunkiin! Mitä olisinkaan tehnyt, jos mulla ei sitä nyt olisi. (Olisin lähtenyt ilman tuoksua) (joka olisi ollut ikävää) (ja olisin ostanut uuden tuoksun sieltä) (kuten epäilemättä teen nytkin) ja nyt lopetan tän sulkumerkkien törkeän väärinkäytön.
Kaikki on hyvin ja elämä on ihanaa! Voin antaa jokaiselle tuoksun ostoa harkitsevalle neuvon, että ostakaa sellainen maailman kätevin, halpa, ihana, matkakokoinen tuoksu Body Shopista. Ja tehkää kuten minä, eli ostakaa sellainen itsenne lisäksi vielä ystävällennekin, ja lentäkää sitten tuoksut laukuissanne yhdessä unelmakaupunkiin unelmilta tuoksuen.
Ei kai mulla tänään tän enempää. Palataan!
Ai meinasin unohtaa kertoa toisesta alennusmyyntilöydöstäni! Ostin myös sellaisen ihanan Muumi-ristisanavihkon, siis sellaisen ristikkopuuhakirjan, jossa kaikki on Muumi-aiheista, ja joka on tarkoitettu lapsille, eli henkisesti siis minulle. Ajattelin, että vaikeustasoltaankin ne ovat varmaan mulle sopivia. Olin väärässä. Jo ensimmäisellä sivulla tuli ongelma, jonka selvittämiseen tarvitsin äidin apua, eikä me yhdessäkään keksitty ratkaisua. Sitten mä keksin, että oikeat vastaukset ovat kirjan lopussa. Mut älkää kertoko kellekään, että keksin sen, sillä se on salaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti