Tänään on se päivä, jona hankin uuden takin. Voin lohduttautua ainoastaan sillä, että olisin ostanut sen jossain vaiheessa joka tapauksessa - jos en tänään, niin joskus muulloin - eikä mikään olisi ollut kamalampaa, kuin palata hakemaan sitä varmemman ostospäätöksen kanssa toisen kerran vain huomatakseen, ettei siitä enää ole jäljellä minun kokoani. Nappasin nimittäin viimeisen. Ja se oli enemmän kuin täydellinen. Olen suunnitellut uuden takin ostoa tänä vuonna, sillä pari vuotta käyttämäni takki alkaa olla kulunut ja meni vielä viime syksynä rikki yhdestä kohtaa, enkä olisi voinut löytää takkia, joka olisi ollut minulle parempi kuin tää. Mulla on siis uusi takki, jee! Ja kävin tänään laittamassa nimeni yhteen kivaan paperiin, jeejeejee!!! Oli ihan vähällä, että en matkalla harhautunut vielä Body Shoppiinkin, mutta joku roti sentään.
Olen niin iloinen, että pelottaa. Olen kuin ilmapallo, joka vain odottaa poksahtamista, yhtä ratkaisevaa neulanpistosta.
Kaikki on paremmin järjestyksessä kuin vuosiin. Olen käsittämättömän iloinen opintojen aloittamisesta, on ihanaa päästä taas opiskelemaan ja rehkimään ihan täysipainoisesti, ei vain tällaista kesätentti kerran kuussa -meininkiä. Opiskelen alaa, jota haluan, sellaista alaa, jota opiskelen mieluummin kuin mitään muuta. Opintoasiat ovat ensimmäistä kertaa yliopiskelu-urani aikana järjestyksessä, ensimmäistä kertaa en ole syksyn kynnyksellä sydänkohtauksen partaalla siitä ahdingosta, mitä kursseja mun nyt pitää ottaa ja mitä kannattaisi ottaa vai kannattaisiko olla ottamatta ja olenko nyt unohtanut jotakin karmaisevan tärkeää.
Ja hei, mulla on se uusi takkikin!
Toki olen muistanut olla myös tasaisin väliajoin huolissani jostakin ja kaikesta, ei kai tää maailma muuten pysyisi edes pystyssä. Olen kehitellyt kaikenlaisia kauhukuvia eniten öisin, esimerkiksi siitä, kuka seuraavaksi sairastuu tai peräti kuolee, mikä kaikki opinnoissa ja elämässä vielä voi mennä vikaan, ja mitä kaikkea olisin voinut vaikka siinä viime perjantain tentissä kirjoittaa paremmin. Meillä oli siitä hieno sananvaihto isäni kanssa.
Minä: "Apua, mitä jos mä en kirjoittanutkaan tarpeeksi siellä tentissä? Mä kirjoitin vain neljä sivua kumpaankin kysymykseen, mitä jos se ei riitä?"
Isä: "Kirjoititko molemmille puolille? Siis neljä sivua ja molemmille puolille paperia?"
Minä: "Ei kun mä kirjoitin kaksi sivua ja molemmille puolille. Eli siis neljä sivua."
Ja sitten saimme aikaiseksi mittavan riidan siitä, tarkoittaako "sivu" oikeastaan yhtä vai kahta sellaista lehteä, jossa on tekstiä.
Miettikääpä te sitä välillä.
Mutta pääasiallisesti olen niin iloinen, iloinen jopa siitä, että välillä on ollut niin käsittämättömän kurjaa, sillä eihän kaikkia elämän hyviä asioita osaisi kunnolla arvostaa, jos aina menisi kaikki putkeen.
:) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti