Tämä päivä alkoi tentillä. Muistui taas mieleen, miten kuumottavia tilanteita tentit voivat olla, eikä nää yliopiston järjestelmät tee mitään ainakaan helpottaakseen sitä asiaa. Jännitin tätä tenttiä ihan ylimaallisen paljon, ehkä siksi, että aihe ei ollut mulle mikään mielenkiintoisin, enkä kokenut hallitsevani sitä kunnolla. Suuri osasyy oli varmaan myös se, että nykyisin joudun tekemään niin vähän mitään tenttejä. Yleensä kaikki opettajat täällä haluavat mieluummin luettavakseen esseitä, harjoitustöitä ja muita massiivisempia lopputyöjuttuja, ihan perinteiset tentit ei oikein ole suosiossa. Mutta toisinaan joutuu niihinkin sit, kuten tänään.
Aamulla en pystynyt jännitykseltä syömään. Siinä oli lupaava alku.
Paikan päällä oli ainoastaan tieto siitä, että tentit pidetään kolmessa salissa. Missään ei ollut mitään tietoa siitä, minkä oppiaineiden tentit on missäkin. Sitten kaksi ihmistä tuli siihen huutelemaan nimiä yhtä aikaa niin, että varmasti et saa mitään selvää, minkä nimen ne huusivat. Jossain vaiheessa kuulin kuitenkin oman nimeni sieltä sekamelskan keskeltä ja pääsin tenttisaliin. Se oli jo osa voittoa.
Sitten se kaikkein hauskin, eli tenttikuoren avaaminen. Siinä vaiheessa, kun kaikki on jo salissa, valvoja antaa luvan avata kirjekuoren, jonka sisältä löytyy kysymyspaperi. Mitään apuvälineitä siihen ei tietenkään ole saatavilla. Jos tentaattori on ollut ystävällisellä päällä, hän ei ole liimannut sitä kuorta kiinni millään kestoliimalla, mikä ei irtoa kulumallakaan. Yleensä tenttikuori saattaa jopa olla puolittain auki niin, ettei sitä tarvi kuin vähän kiskaista ja se on siinä.
Tällä kertaa ei mennyt niin mallikkaasti. Minä nyrhin tenttikuorta auki vielä hyvän aikaa sen jälkeen, kun koko muu sali oli jo hiljentynyt kirjoittamaan.
Onneksi ei tarvinnut vastata kuin kahteen kysymykseen. Onneksi ne kysymykset eivät olleet mitään aivan mahdottomia. Ja onneksi olin sopinut erään ystäväni kanssa syömään menosta tentin jälkeen. Vietimme ennenaikaista ystävänpäivää syömällä hyvin, koska emme näe toisiamme varsinaisena ystävänpäivänä.
Sain tentin valmiiksi yllättävän nopeasti, ja sit syötiin ihan liikaa. Ajatus ei vieläkään kulje kunnolla, kun syötiin niin paljon liikaa, otettiin vielä jälkkärit ja kahvit ja kaikki mahdolliset, ja musta tuntui, kuin olisin vain vyörynyt kotiin sen jälkeen. Jotain kertoo se, että jälkiruokajäätelön kohdalla alkoi jo tehdä vähän tiukkaa. En enää ikinä syö palastakaan mitään.
Kotiin tultuani huomasin, että mulle oli saapunut S-ryhmän 20 euron lahjakortti, jonka voitin vastaamalla syksyllä digitaalisia pelejä koskevaan kyselytutkimukseen yliopiston sähköpostilistalla viime syksynä. Mukana oli vielä kirje, jossa vielä kerran kiitettiin osallistumisesta tutkimukseen ja toivotettiin hyvää kevättä.
Musta tuntuu, että tänään siis todellakin oli ennenaikainen ystävänpäivä. Sopivasti ystävyyttä tentaattorilta kysymysten muodossa, itseäni kohtaan ruoan muodossa, ystävien kesken yhdessäolon muodossa ja joidenkin tuntemattomien ja mun välillä tutkimuksen ja siitä palkitsemisen muodossa.
Joo. Tästä kirjoituksesta ei nyt oikein tullut mitään, koska en oo i-ki-nä ollut näin ähkyssä. Mutta toivottavasti se perusviesti, eli ystävyys tuli perille.
Ystävyyttä ja rakkautta jokaiselle, joka tän vaivautui lukemaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti