Tänään sain lääkkeet postissa. Nyt oon siis lääkkeeni ottanut, siihen ei voi enää vedota. Sit menin apteekkiin kysymään, saanko lisää niitä lääkkeitä vielä samalla reseptillä vai pitääkö se jo viedä uusittavaks. Apteekin vähän kyllästyneen olonen täti ilmoitti, ettei niitä enää saa ja pitää uusia resepti. No, minä en siitä suinkaan lannistunut, vaan tempaisin laukusta seuraavan reseptin ja tiedustelin, et kai näitä lääkkeitä sentään vielä saa. Huomasin eilisessä hässäkässä nimittäin, että yhdet toisetkin lääkkeet alkavat olla lopussa, ja koska tuollaisten asioiden hoito on mielestäni niin tympäisevää, päätin hoitaa ne kerralla. Mut voi että tunsin itseni kauheaksi lääkeriippuvaiseksi hörhöksi. Minä, joka en suostu ottamaan edes Panadolia kuin hengenhädässä, olen joutunut tällaiseen jamaan.
Eilen illalla sain päähäni ilmoittautua maratonille. No, olen mä sitä miettinyt jo hyvän aikaa, mutta nyt sen sitten yhdellä rivakalla päätöksellä toteutin. Kummasti mieliala koheni monta pykälää, kun sai tietoonsa taas seuraavan juoksukidutuksen. Kesäkuussa sitten nähdään... en kerro vielä missä ;) Saatte kyllä tietää ajallaan.
Tähän loppuun vielä hyvän ruuan ja paremman mielen kuva.
Ei tällä erää muuta. Palataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti