Mulle sanottiin tänään, että mä tulen kuolemaan yksin, sillä "ei kukaan kestä tollasta ihmistä kauaa".
Vastasin, että kuolen mielelläni yksin, kunhan vain saan kuolla kaukana tuosta sanojahenkilöstä.
Vasta myöhemmin tuli mieleen, että emmekös me kaikki ole vähän niin kuin kuolevia yksin. Aika harva kai onnistuu ajoittamaan kuolemansa juuri samalle sekunnille rakkaimpansa kanssa. Ja tuskin kukaan voi kuolla yhdessä. Eiköhän kuoleminen ole vähän sellanen asia, jota ei oikein voi tehdä muuten kuin yksin.
Harmi, et se tuli mieleen vasta neljä tuntia jälkijunassa.
Mutta tiivistettynä, ei mulla kovin kummoisesti tänään mene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti