En oo pitkään aikaan, jos oikeastaan koskaan, ollut mitenkään maanantaivihamielinen.
Olen saanut sen käsityksen, että monet muut ihmiset ovat.
Minulle maanantait ovat nykyisin ehkä ihan hyviä päiviä siksi, ettei heti aamulla aikaisin tarvitse kiiruhtaa mihinkään. Maanantain aamukahvihetki saa tällä erää olla minulle lempeä pudotus arkeen.
Eikä mulla ole mitään arkea vastaan, ainakaan tällä hetkellä. On ihan kivaa käydä luennoilla, päntätä tentteihin kirjastolla, syödä yliopistoruokalassa ja olla jatkuvasti tasaisen stressaantunut tavallisista asioista. Maanantai on mahdollisuus siihen.
Ja maanantai on jollakin tapaa aina lupaus. Uudesta, paremmasta viikosta. Siitä, että elämä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti