Tänään olen ollut kuin henkilö komediallisessa draamassa.
Kävelin kaupungilla lyhyissä shortseissa, vaikka en ollut sheivannut säärikarvojani. Aika kamalaa, myönnän.
Sitten kävin nyhtämässä äidin kanssa erästä kukkaa lammen rannalta pois, jotta se voitaisiin istuttaa toiseen kohtaan pihamaata. Taiteilin crocseilla rantaan, jossa äiti oli jo lapioimassa kukkaa irti maasta.
Ja yhtäkkiä maa petti toisen jalkani alta.
Toinen jalkani upposi kokonaan mutaan, ja kuului vain sellainen massahdus, kun mutavelli imaisi sen vielä syvemmälle.
Yritin kiskoa ja reuhtoa jalkaani irti, mutta se oli toivotonta. Jalka tuntui juuttuvan vain sitä pahemmin, mitä rajummin riehuin. Kirosin ja huusin ja äyskin, mutta eihän se mitään auttanut.
Yritin saada tukea jostain, että saisin paremmin kiskottua itseäni ylös mudasta, mutta missään ei ollut kohtaa, jossa kädet olisivat pitäneet. Äitini vain nauroi vieressä.
Lopulta sain tempaistua jalkani irti, crocsini jäi mutaan. Kaivoin sen sieltä kohta, puoliksi lapiolla ja puoliksi käsin.
Ja niin, se kasvikin sitten sieltä lopulta saatiin.
Lopuksi olin yltä päältä mudassa. Aika vapauttavaa oikeastaan.
Lenkkipolun varrella tuoksuvat kielot.
Ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti