Pienet ja suuret nautinnot

Aluksi tiedoitus: Tämä päivitys koostuu a) Päivän Muumi-jaksosta B) Tiedotusluontoisesta asiasta ja pääasiallisesti C) Asioista joista nautin. Tervetuloa siis jälleen lukemaan.

Päivän Muumi-jakso on edellisen jakson suora jatko-osa, edelleen Taikurin hattu -teokseen perustuva Hattivattien salaisuudet. Siinä Muumit ovat jääneet yöksi hattivattien asuttamalle saarelle, odottamaan myrskyn laantumista. Niiskuneiti suree hattivatin käräyttämää otsatukkaansa. Vene on vähällä lähteä aaltojen mukana ajelehtimaan, mutta onneksi Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen ehtivät viime tingassa pelastaa tilanteen. Hattivatit poistuvat saarelta kaislaveneillään ja Muumit heräävät uuteen aamuun etsimään myrskyn rannalle heittämiä aarteita. Lopuksi he purjehtivat takaisin Muumilaaksoon, vene lastattuna kalliosta louhitulla kullalla. 

Tämä jakso on aamun ja aarteiden ansiosta tunnelmaltaan huomattavasti toiveikkaampi kuin edellinen: myrsky on ohi ja aamu on uusi toivo jokaiselle. Pidin ainakin itse lapsena tätä jaksoa jonkinlaisena helpotuksena, ja paljon parempana kuin edellistä jaksoa, vaikka edellinenkin on ihan ok.
Tässä jaksossa koetaan Muumipeikon ja Niiskuneidin ensimmäinen mustasukkaisuudraama, joka sekin antaa viitteitä jonkinlaisesta "lasten Salatuista elämistä". Muumipeikko ihastuu rannalle ajautuneeseen laivan keulakuvaan, kauniin naisen patsaaseen, ja Niiskuneiti tulee mustasukkaiseksi. Erityisen traagista on, että puunuken hiukset lainehtivat kauniina, kun taas Niiskuneiti on menettänyt oman otsatukkansa. 
Oma suosikkikohtaukseni on aikainen aamun hetki, jona Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen tähystävät kalliolla pois lähteviä hattivatteja. 
"He ovat todella erikoisia", Muumipeikko toteaa.
"Eivät sen erikoisempia kuin mekään heidän silmissään", Nuuskamuikkunen vastaa.
Mielestäni tuota sananvaihtoa voi hyvin soveltaa moneen elämän tilanteeseen. Kokeilkaa vaikka.

Tiedotusluonteinen asia on, että olen vähentänyt Facebookkailuni minimiin. Syystä että olen alkanut saada suoranaisia ahdistuskohtauksia viime aikoina jokaisesta lyhyestäkin kerrasta, jona olen siellä käynyt. En tiedä onko tässä teille mitään tiedotusluonteista, mutta älkää siis ihmetelkö, jos minusta ei sen kautta enää niin kovasti kuule. Tätä blogia kyllä kirjoitan mielelläni edelleen.

Sitten varsinaiseen päivän aiheeseen, eli asioihin, joista nautin. Teen niistä listan omaksi ilokseni. Listasta saattaa tulla epätäydellinen, mutta teen sen nyt tämänhetkisen parhaani mukaan.

Ensinnäkin, jo kysymys-vastaus-postauksessa mainittu turvallisuuden tunne, rakkaiden ihmisten läsnäolo, kirjojen lukeminen, kiireettömyys ja hyvän ruuan syöminen.

Seuraavaksi:

Kirjoittaminen. Ainakin aika usein.

Herkkujen syöminen. Kaikki herkut: suklaa, karkit, sipsit, jäätelö, keksit, kakut, pullat, leivokset yms. yms. 

Kirjastossa oleminen. Saatan mennä kirjastoon ihan vain olemaan, jos mua ahdistaa. Katselen ja selailen kirjoja ja vaeltelen hyllyjen välissä. Se rauhoittaa.

Kirjakaupoissa oleminen. Vähän sama kuin edellinen, mutta nämä ovat vasta toinen vaihtoehto. Kirjakaupoissa mua usein häiritsee myyjien kysymykset, kun ne kyllästyvät katselemaan mun haahuilua. Erityinen ilonaihe on minulle kirjakauppaan meneminen lahjakortin kanssa. Paras lahja mitä mulle voi antaa.

Kahviloissa istuminen. Jonkin hyvän, vaikkapa jonkin suolaisenkin syöminen. On nautinto juoda aamukahvinsa ja syödä jotain aamupalaksi kelpaavaa kahvilassa jonkun kanssa tai yksin. On nautinto juoda erikoiskahvi tai syödä leivos iltapäivän kunniaksi tai vaikka heti aamupalan perään kahvilassa jonkun kanssa tai yksin. Ainut harmillinen asianhaara on, että mulla on valitettavan vähän tällaisia kahviloita fanittavia tuttuja. Niinpä päädyn kahville useimmiten yksin, yhden ystävän kanssa tai perheen kanssa kiireellä, koska niiden mielestä kahvilat ovat nälän ja kahvinhimon poistamista, eivät nautintoa varten.  

Syömässä käyminen. Pakko mun oli tehdä tästä erillinen kohtansa, sillä mikä sen parempaa kuin mennä johonkin ravintolaan, valita ruokansa, syödä hitaasti ja nautiskellen, ja kenties sitten ottaa vielä jälkiruokaakin. Tää on varmaan jo käynyt ilmi esim. matkapostauksestani.  

Työnteko. Nautin lähes aina päätoimisesta työstäni, eli opiskelusta. Yhtä lailla nautin kaikesta työnteosta, niin henkisestä kuin fyysisestäkin työstä. On hienoa nähdä työnsä jälki ja tuntea tekevänsä jotain.

Juokseminen. Silloin kun juoksemisessa pääsee vauhtiin, se on yksi parhaista asioista ikinä. Ehkä osasyy maraton-hulluuteeni.

Uiminen. Tää onkin jo tullut varmaan aiemmin ilmi, mutta uiminen on ihan lempilajini.

Jooga. Tääkin on tullut aiemmin ilmi.

Uusien asioiden oivaltaminen. Olivat ne kuinka pieniä tai isoja asioita hyvänsä, olen aina lapsellisen innoissani huomatessani ja oppiessani jotain uutta.

Kielten opiskelu. Tää vielä erillään muusta opiskelusta, sillä kielissä, erityisesti ruotsissa ja saksassa, on vain jotain niin kiehtovaa, josta en saa tarpeekseni. Ja joo, olen outo.

Rasituksen jälkeinen tunne. Oli kyseessä sitten suuri fyysinen tai henkinen rasitus, jaksan sen aina pelkästään sillä ajatuksella, miten ihanalta tuntuukaan sitten, kun se on ohi ja saa hyvällä omallatunnolla rentoutua ja palkita itsensä.

Extreme-kokemukset. Nautin siitä, kun uskaltaudun tekemään jotakin, mitä en oikeastaan haluaisi uskaltaa tehdä. Esim. benji-hyppy menee tähän kategoriaan.

Pitkään nukkuminen. Vapaapäivän paras hetki on se, kun herää ja huomaa saavansa vielä nukkua. 

Kahvin juominen. Pakko tääkin on vielä mainita. Arjen paras hetki on rauhallinen aaamukahvihetki kirjan parissa.

Jutteleminen. Uskokaa tai älkää, tällainen epäsosiaalinen hylkiökin nauttii juttelemisesta ja keskustelemisesta toisten ihmisten kanssa yli kaiken, mikäli juttua vain riittää.

Toisten ihmisten kuunteleminen. Multa on usein kysytty, onko mulla tylsää illanvietoissa, joissa koko muu porukka hölöttää ja mä vain istun hiljaa koko illan. Vastaus tulee täysin sydämestä: ei ole. Nautin suuresti toisten ihmisten kuuntelemisesta, toisten ihmisten tarkkailemisesta, siitä, että opin ympäröivistä ihmisistä ja että he kertovat asioitaan ja saan pohtia niitä. Vaikka nautin myös itse puhumisesta, yhtä lailla nautin myös kuuntelemisesta.

Pohdinta. Mikä asia tahansa, tykkään pohtia ja miettiä ja analysoida, erityisesti jonkun kanssa, mutta myös yksin.

Musiikin kuuntelu. Myös yksi arjen parhaista asioista. 

Pianon soittaminen. Vaikka en oikeasti edes osaa soittaa, mutta tykkään silti.

Laulaminen. En osaa myöskään laulaa, mutta tykkään silti paljon. Laulan usein yksikseni. Mun on aina ollut helppo oppia laulujen sanoja ulkoa. Opettelen ne ulkoa usein vain siitä ilosta, että sitten voin aina yksin ollessani laulella niitä.

Neulominen. Muuten en ole yhtään käsityöihminen, mutta neulominen on jotain aivan erityistä ja rauhoittavaa.

Kokkaaminen. En sanoisi itseäni myöskään miksikään innokkaaksi ruuanlaittajaksi, enkä ainakaan osaavaksi sellaiseksi, mutta toisinaan innostun kokeilemaan erilaisia ruokia. Jos saan kokata yksin, eikä kukaan tule turhaan neuvomaan ja nalkuttamaan, todella nautin siitä.

Ajaminen hyvällä säällä. Pakko tämäkin oli tänne laittaa ihan vain siksi, että olen niin ahkerasti dissannut omia ajotaitojani. Tosiasia on, että jos sää on hyvä, kuiva ja selkeä, eikä ruuhkaa ole, mä saatan jopa tykätä ajamisesta pieninä pätkinä.

Tuoksujen testeröinti. Tääkin on kai jo käynyt selväksi. Rakastan The Body Shop -tuotteiden hiplausta ja myös kaikkien muiden tuoksutuotteiden hiplausta, haistelua ja ostelua. Tuoksut ovat elämän suola. (Ja testeröinti on joku ihmeellinen sana, joka on juurtunut jostain puheeseeni.)

Kysymyksiin vastaaminen. Ehkä tääkin on käynyt selväksi. Tykkään vastailla erilaisiin kyselyihin, joita tulee esim. sähköpostitse, ihan todella nautin siitä usein. Tykkäsin joskus myös tehdä Facebookissa muistiinpanoja, koska musta on vain kiva vastailla kaikenlaisiin kysymyksiin. Siksi tein tuon kysymys-vastaus-postauksenkin.

Itsestäni kertominen. Usein nautin myös siitä, että pääsen kertomaan itsestäni ja mielipiteistäni muille. Usein jännitän sitä hirveästi, enkä halua tuoda itseäni esiin, mutta silti pidän siitä. Pidän jopa puheiden pitämisestä yleisön edessä, jos ne koskevat itseäni tai omia mielipiteitäni. Ehkä siksi pidän tätä blogiakin. Tykkään kertoa itsestäni.

Shoppailu. En jaksa kierrellä kaupoissa koko päivää, mutta muutaman tunnin ajan saatan suuresti nauttia myös vaatteiden hiplaamisesta, katselusta ja sovittelusta, ja sitten kaiken muun kiinnostavan katselusta ja ostamisesta. 

Hiusteni harjaaminen. Mulla oli niin monta vuotta ihan lyhyet hiukset, joten nyt, kun ne viimein ovat taas pitkät, olen niistä todella onnellinen. Olen jopa nähnyt useasti karmivia painajaisia siitä, että mulla on taas se teinivuosieni lyhyt look. Pidin kyllä siitäkin, mutta pitkästä aikaa pitkät hiukset ovat luksusta. Rakastan niiden harjaamista pitkään ja hartaasti, ja sen katselua, miten ne laskeutuvat kiiltävinä ja pehmeinä selkään, ja kasvavat aina lisää pituutta. En tietenkään pidä harjaamisesta silloin, kun on arki ja kiire, ainoastaan silloin, kun on aikaa ja jaksamista. 

Nettipelien pelaaminen. En yleisesti ottaen ole erityisen innokas pelaamaan yhtään mitään, mutta mulla on muutama suosikki Internetistä löytyvissä yksinpeleissä. Ensinnäkin Aapeli.comin klassinen matopeli, toiseksi Älypään eri tietovisat ja kolmanneksi Älypään Sana-arvaus, jossa ensin tavut ja sitten kirjaimet täytyy järjestää oikein niin, että niistä tulee sana. Niitä jaksan pelata vaikka kuinka kauan. 

Elokuvissa käynti. Harvoin tulee elokuvia, joita todella haluan nähdä, mutta kun tulee, nautin suuresti elokuvissa käymisestä. Erityisesti pidän yksin elokuvissa käymisestä, siitä, että saan päättää itse, mitä menen katsomaan ja milloin, saan rauhassa ostaa vaikka kilon irtokarkkeja jos haluan, eikä mun tarvi sopia kenenkään muun kanssa, mitä ostan ja kuinka paljon, saan syventyä elokuvaan ilman että kukaan vaatii asianmukaisia reaktioita vieressä ja saan pohtia elokuvaa rauhassa jälkikäteen ilman kommentointitarvetta. Toki tykkään tosi paljon myös hyvän ystävän kanssa elokuvissa käymisestä, mutta jotenkin olen nyt päässyt erityisesti yksin leffassa käymisen iloon käsiksi.

Teatterissa käynti. Sitä tulee tehtyä paljon harvemmin, haluaisin tehdä paljon enemmän.

Saunominen. Tällaiselle ainaiselle vilukissalle ei mikään ole parempi tapa päättää päivä kuin saunominen.

Halaaminen. Olen lopulta aika läheisyysriippuvainen ihminen ja tykkään halata niitä ihmisiä, joiden kanssa se tuntuu oikeasti luonnolliselta ja hyvältä.

Listojen tekeminen. Kuten tästäkin listasta huomaatte, mulla on jokin listafetissi.

Tekstareiden saaminen. Jo pelkkä tekstarin merkkiääni aiheuttaa mulle hyvänolontunteen. Puhelun ääni taas saa mut voimaan pahoin.

Valokuvat. Tykkään ottaa valokuvia, mutta aivan erityisesti nautin valokuvissa olemisesta, poseeraamisesta. Rakastan myös valokuvien järjestelemistä, kansioihin liimaamista ja niiden katselua jälkikäteen. 

Huvipuistot. Rakastan hurjia laitteita, liukumäkiä ja sensellaista. Haaveilen aikuisten pallomeristä, aikuisille mitotetuista keinuista ja kiipeilytelineistä, aikuisten HopLopista. Ehkä niitä vielä joskus tuleekin...

Irish Coffeen juominen. En pidä menevistä baari-illoista, mutta rakastan istumista yhden tai muutaman ihmisen kanssa yhdellä tai parilla drinkillä, Irish Coffeella tai jollain muulla yhtä hyvänmakuisella juomalla, paikassa jossa pystyy keskustelemaan samalla.

Lahjojen antaminen ja saaminen. Musta on kiva saada lahjoja, mutta erityisen iloiseksi tulen, jos saan antaa jollekin ihmiselle sellaisen lahjan, josta näen hänen aidosti ilahtuvan. Se on mulle paljon ihampi asia kuin itse lahjan saaminen.

Korttien saaminen ja lähettäminen. Arvostan aitoja ja oikeita postikortteja, tykkään saada niitä ja erityisesti tykkään niiden lähettämisestä.

Meri. Tää on käynyt jo ilmi, mutta meren katselemisella ja meren rannalla olemisella on mulle erityinen merkitys.

Leluosastoilla käyminen. Tykkään käydä leluosastoilla kaupoissa ja katsella, minkälaisia leluja nykypäivän lapsilla on.

Muumit. Jos ei oo vielä käynyt selväksi, niin Muumit kaikissa muodoissaan ilahduttavat mua. Muumi-TV-sarja, elokuvat, kirjat, sarjakuvat, astiat, tekstiilit, tavarat, pehmolelut, Muumimaailma, Muumi-tee, Muumi-postikortit, Muumi-postimerkit, kaikki. 

Disney-elokuvat. Erityisesti nyt aikuisena olen kiinnostunut Disneyn piirroeslokuvista, joista lapsena en muista niin kovasti välittäneeni. Olen jälkeenjäänyt.

Joulun odotus. Parasta aikaa vuodessa on mielestäni joulukuu, joulun odotus, joulukalenterin luukkujen availu ja ympärillä asteittain tihentyvä joulutunnelma. Joulu <3

Lastenohjelmien katselu. Viikonloppuaamut ja erityisesti oman lapsuuteni aikaiset ohjelmat. <3 Edelleen, olen vähän jälkeenjäänyt.

Television katselu. Katselen telkkaria tosi vähän, mutta jos koukutun johonkin ohjelmaan, kuten nyt "Klikkaa mua" -sarjaan, on mulle viikon kohokohta aina se, kun tuo ohjelma tulee telkkarista. Seuraan myös mielelläni kyseiseen ohjelmaan liittyviä keskusteluja esim. netissä ja tykkään vaihtaa mielipiteitä muiden kanssa.

Bussissa matkustaminen. Pitkät matkat bussissa ovat oivaa aikaa lukea ja katsoa maisemia. Junamatkustamisesta en ole vielä oppinut samalla tavalla nauttimaan.

Lentokoneessa oleminen on mielestäni erityisen ihanaa, vaikka mulla onkin siitä vain vähän kokemusta. Edes se viime kertainen koko elimistön oksentaminen ulos ei himmentänyt lentokonematkustuksen hohtoa. Olen aina halunnut oppia lentämään.

Haaveilu. Mikä sen parempaa, olivat haaveet sitten pieniä tai vähän isompia.

Nauraminen. Mikään ei ole ihanampaa kuin nauraa oikein sydämensä pohjasta.

Paketointi. En ole kovin hyvä paketoimaan, mutta jotain viehätystä siinä silti on.

Onnistuminen. Kukapa tästä ei pitäisi, mutta mainitsen sen nyt tähän loisteliaaksi lopuksi. On yksi parhaista tunteista saada kokea onnistuneensa jossakin, oli asia mikä hyvänsä. Sen voimalla jaksaa.

Lopetan tähän, en siksi, ettei asioita enempää olisi, vaan siksi, koska tähän on hyvä lopettaa. Nautinnollista päivää jokaiselle!