Et lue tätä tekstiä, mutta kirjoitan silti.
Kun olin pieni, kuljin usein sinun kanssasi käsi kädessä. Kun kasvoin isoksi, se tapa katosi hiljalleen. Palasimme siihen jälleen sinä yönä, jona minä olin täyttänyt 18. Olimme sinun ja kahden muun veljemme kanssa juhlimassa. Haahuilimme ympäri öistä kaupunkia ja jollain sisäisellä vaistolla me tartuimme toistemme käsiin kiinni siinä vaiheessa, kun promilletaso oli yltänyt jonkin tietyn rajan. Enää ei ollut selvää, kumpi johdatti kumpaa, kuten silloin, kun olin pieni.
Kun olin pieni, sinä olit idolini. Olet sitä edelleen. Tiesit sen silloin ja tiedät sen nyt. Haluaisin nähdä jokaisessa miehessä, josta olen elämässäni pitänyt ja jonka olen nähnyt vaaleanpunaisten lasien läpi, jotakin samaa kuin sinussa. Kun olin pieni, sinä sanoit minua pikku prinsessaksi. Olit ensimmäinen elämäni ihminen, joka sanoi minulle selvin suomen kielen sanoin, kasvokkain ja täysin luontevasti: "mä rakastan sua."
Kerran pienenä soitin sinulle isäni kännykästä. Pelkäsin puhelimessa puhumista vielä enemmän kuin nykyään, ja vastatessasi puhelimeen en uskaltanut sanoa mitään. Kun olit jonkin aikaa tivannut, miksei linjalta kuulu mitään, kysyit nimeltä mainiten, olenko minä puhelimessa. Vasta siinä vaiheessa uskalsin alkaa jutella.
Kun olin pieni, kävin usein kanssasi elokuvissa. Mielestäni parasta oli se, että ostit meille aina karkkeja. Keskityin paljon enemmän karkkeihin kuin elokuvaan.
Kun täytit 19, tein sinulle kortin. Olin seitsemänvuotias, ja näin kortin eteen paljon vaivaa. Kirjoitin siihen itse keksimäni, pitkän ja sinulle omistetun runon. Valitettavasti en enää muista, mitä siinä sanottiin, eikä siitä ole olemasa kopiota. Muistan, että piirsin siihen 19 sormea, sillä minulla oli tapana näyttää oma ikäni sormin. 19 sormen piirtämisessä oli kova työ.
Kun olit armeijassa, kirjoitin sinulle kirjeitä. Olin ensimmäisellä luokalla koulussa, ja kun jokaisen piti piirtää kuva perheestään, piirsin sinut siihen armeijapuvussa.
Eräänä keväänä, ollessani ehkä 10-vuotias, annoin sinulle syntymäpäivälahjaksi pahvilaatikosta askartelemani akvaarion. Se oli kauan kotinne kaapin päällä. Katselin sitä aina ylpeänä teillä käydessäni.
12-vuotiaana neuloin sinulle lahjaksi lapaset. Niiden piti oikeastaan olla joululahja, mutta en ehtinyt saada niitä valmiiksi, ennen kuin syntymäpäiväksi.
Kerroin aina ylpeänä kaikille, kuinka sinä hyppäsit uimarannalla pää edellä hyppytornin ylimmän kerroksen kaiteelta.
15-vuotiaana pääsin ensimmäistä kertaa moottoripyöräsi kyytiin. Olen aina nauttinut siitä erityisesti, vaikka onhan se aluksi aina pitkän tauon jälkeen ihan hirveää.
Kun lapsena kerroin sinulle, että en uskalla ikinä mennä risteilylle, sillä laivat voivat upota, sinä sanoit minulle, että nykyajan laivat ovat niin hyvin rakennettuja, että ne eivät uppoa.
Olet opettanut minulle, miksi vuoristoradassa kannattaa aina mennä viimeiseen vaunuun.
Olet opettanut minulle, miten frisbeetä ja tikkaa heitetään.
Olet opettanut minulle autolla ajoa kärsivällisemmin kuin kukaan muu.
Olet opettanut, miten siideritölkki avataan.
Olet opettanut monta muutakin asiaa.
En tiedä, olenko minä opettanut sinulle mitään.
Kirjoitin tämän tekstin siksi, että olen onnellinen, koska sinä olet veljeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti