Leevi rakas

Tänään olen elänyt tasan kaksi vuotta maailmassa ilman Leeviä. Toisaalta lyhyt aika, toisaalta uskomatonta, miten pitkä aika on jo kulunut.

Kaksi vuotta on jo siitä päivästä, jona ajattelin, että se itku ei lopu koskaan.
Aina kun lopetin, se alkoi alusta.
Se tuntui jatkuvan loputtomiin.

Kuulin kyllä sanat "Sehän oli vain yksi koira", ja se oli pahin loukkaus, mikä mulle on koskaan sanottu.

Tiedän, että koiran menetys ei ole mitään verrattuna jonkun rakkaan ihmisen kuolemaan, mutta silti se on parhaan ystävän menetys. Leevi oli mulle tärkeämpi kuin valtaosa ihmisistä.Menetys, joka tuntui kohtuttoman suurelta, vaikka kuinka tiesi sen olevan välttämättä edessä. Ainoa lohtu oli, että loppu oli ainut armollinen vaihtoehto. Mitään ei enää voinut tehdä.

Ja  vaikka loppumattomaksikin luultu itku loppui, ei kaipuu ja suru ole kadonnut mihinkään.
Rakas ystävä elää muistoissani joka päivä.

Ja mustien kehysten sisällä, veljeni piirtämässä kuvassa, se on läsnä joka päivä. Vähän niin kuin olisit vielä täällä, rakas, ihana pikkuinen Leevi.