Ilon päivä

Tänään on ollut hyvä päivä. Hirmuisen hyvä päivä. 
Ja kyllä, olen kyllä joskus maallikkodiagnosoinut itselleni jonkuntasoisen maanisdepressiivisyyden. Esim. vielä eilen oli maailman kamalin päivä oikeastaan ilman mitään järkevästi sanallistettavaa syytä, itkeä vollotin tunteja, koska oli niin kamalan paha olo, ja tänään on sit taas ollut niin hyvä päivä. Taas oikeastaan ilman mitään suurempaa syytä.

Heti aamusta sain sähkövatkaimen.
Olen tässä muutaman viikon tuskaillut ääneen ties kelle, kuinka mulla ei ole sähkövatkainta ja kuinka siksi en voi koskaan leipoa oikein mitään, vaikka haluaisin. Vaikka vois kai sitä leipoa, jotenkin ja jotain, mutta en vaan ole niin näppärä.  
Olisihan pitänyt tietää, että kun isäni aavistaa mahdollisuuden Gigantti-shoppailuun, niin se on menoa sitten. Tänään sain heti aamusta puhelun, jonka mukaan mulla nyt on sähkövatkain ja iskä vaan odottelee, milloin tekaisen sille taatelikakun palkinnoksi. 

Sitten menin iloisena kaupungille ja innostuin katselemaan vaatteita, vaikka yleensä en juuri jaksa vaatteita hiplata. En ostanut mitään, mutta mulle tuotti tänään suunnatonta riemua vain katsella ja miettiä, mitä voisin ehkä myöhemmin keväällä ostaa ja mitä käyttäisin. Oli taas kuin uuden toivon aamu: elämä on uudessa nousussa, ja minä olen hyvä ja kaunis ja pärjään. Ei tarvitse kuin uhrata hetki viime vuoden muistelulle, ja pelkkä muistikuva tasan vuodentakaisesta itsestäni puistattaa. Ei ole suuntaa kuin ylöspäin.

Lopulta innostuin hankkimaan itselleni uuden juoksupuvun, eli takin ja housut. Mun on pitänyt tehdä se jo pitkään, sillä entinen juoksupukuni on kantanut jo ties kuinka monta sataa kilometriä, ja alkaa revetä liitoksistaan. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi, sillä mä inhoan juoksuvaatteiden ostoa. Jos en oikein rakasta tavallistakaan vaatteidenhiplausta, niin juoksuvaatteiden osto on super-hyper-mega-ikävää. Niiden pitäisi olla hyviä päällä, sopivia, eivätkä ne yleensä irtoa kovin opiskelija- ja ihmisystävällisillä hinnoilla. Ja silti niitä on pakko silloin tällöin ostaa, jos mielii pitää mielenterveytensä edes jonkinlaisesti kasassa.

Tänään kuitenkin lopetin "ostos"reissuni juoksupuvun hankkimiseen. Otin ensimmäisen mikä vastaan tuli, ja se oli, uskokaa tai älkää, ihan tuntuvassa alennuksessa. Tietysti mun piti päästä ensi tilassa testaamaan sitä, ja heti kyllä huomas, miten askel nousi paljon reippaammin uudessa, erivärisessä puvussa. Arvatkaa, minkä värinen se puku oli? :)

Arvasitte epäilemättä väärin.
Se on mustavalkoinen.

Päätin tänään, että nyt en huolehdi mistään. En mistään. Epäilemättä tämä päätös kestää ehkä huomisaamuun, mutta näin kuitenkin päätin, ja sitä suuremmalla syyllä se pitää nyt julistaa täällä julkisesti. Ei huolta huomisesta, tästä lähin olen vain iloinen. <3