Sinistä valoa, harmaata valoa

Sinistä valoa, harmaata valoa

maanantai 13. tammikuuta 2014

Hymyä!

Kaikkien näiden lukuisien angstipäivitysten jälkeen päätin tulla raportoimaan, että tänään on parempi päivä! Todella.

Heti aamusta katselin ennen yliopistolle lähtöä Ismo Leikolaa taas Youtubesta ja päätin, että elämä muuttuu paremmaksi.

Sit vielä ennen yliopistolle lähtöä tiskasin ihan turbovauhdilla kaikki tiskipöydälle kertyneet lautaset ja haarukat ja veitset ja purkit ja kattilat ja kahvikupit ja lasit. Ja joo, tämä on poikkeustilanne: kaikkihan tietävät, että mä tiskaan aina kaiken heti, kun vain olen jotakin käyttänyt. Koskaan ennen ei ole moista tiskivuorta päässyt kertymään. Hyvä kun enää viime viikolla loppuviikosta pystyi hellan ääressä mitään tekemään.

Syy oli yksinkertaisesti se, että olin viime viikolla niin alakuloinen kaiken takia. Se taas johti siihen, että ekaa kertaa elämässäni mieleeni juolahti ajatus, että "miksi mä tiskaisin, kun yhtä hyvin voin ottaa kaapista vaan uusia puhtaita astioita". Yleensä tykkään tiskaamisesta, tai jos nyt en varsinaisesti siitä nauti, niin ainakin se on mun mielestä ehdottomasti ykkösenä, jos siivoustöitä aletaan listata mukavuusjärjestykseen.  Viime viikolla olin niin ärtynyt, että ajattelin vaan, että "mitä sitä aina tiskiharja kädessä heilumaan, pah."

No niin, tänä aamuna siis nautiskelin lautasten ja kattiloiden ynnä muiden jynssäämisestä ja tiskiaineen tuoksun ympäröimänä olemisesta oikein olan takaa, kunnes tiskipöytä kiilsi puhtauttaan ja tyhjyyttään.

Sitten sain tekstarin ystävältä, jonka oon nähnyt viimeksi ennen joulua. Jeejee! Hyvät kahvittelut on taas tiedossa.

Ja sitten, sitten uskalsin soittaa yhden kuumottavan puhelun, josta oon ollut kertakaikkisen paniikissa suurin piirtein koko tähänastisen elämäni. Tai ainakin jo aika kauan. Ja ihme ja kumma, siellä puhelimen toisessa päässä oltiin mua kohtaan ihan ystävällisiä ja mukavia. Se siitä marmatuksesta, ettei ihmisiltä koskaan mitään ystävällistä vastausta saa ja niin edelleen. Tänään ainakin sai. Peukku!

Ja sitten näin sattumalta ystävän, jota oon pitkään kaivannut ja ikävöinyt. Voi että tulin onnelliseksi.

Nyt ruoskin itseni jatkamaan vielä jonkin matkaa yhtä tylsää opiskelutehtävää. Sen jälkeen meen kaupan kautta kotiin ja tänään on kyllä sellanen päivä, että sen eilen mainitsemani kahvin lisäksi ostan itselleni jäätelöä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti