Putoaminen

Kun jostakin luulee jo selvinneensä. Kovalla työllä ja tuskalla ja vaivalla, mutta selvinnyt kuitenkin. Päässyt yli. Kestänyt. Jaksanut. Voittanut.

Ja sitten ei olekaan.

Kun jokin jo arpeutuneeksi luultu haava revähtää äkkiä auki ja huutaa sitten tyhjyyttään ja kuolemallista kipuaan.

Miten sen kivun kanssa ikinä voi elää. Miten tästä ikinä jatkaa eteenpäin. Miten ottaa enää askeltakaan.

Tällä hetkellä en tiedä, jatkuuko tama blogi enää tästä.
Koska en kerta kaikkiaan tiedä, jatkuuko elämä enää.
Ehkä en vain enää jaksa.

Olen jaksanut jo aika pitkään. Liian pitkään.
Nyt tuntuu siltä, että enää en jaksa.
Hengenvetoakaan.