Ihan vain sellaisen ilmoitusluontoisen ja varsin ilahduttavan asian haluan kertoa, että nyt minulla on Body Shopin manteli-käsi/kynsivoide. Iso purkillinen. Alennusmyynneistä. Äiti osti sen mulle tänään. Nyt se ei enää kummittele mielessäni.
Ja arvatkaa vaan, oonko rasvaillut käsiäni tänään?!
Kynsiäkin siinä sivussa.
Sit tuli mieleen sellanen jännä yhteensattuma, että kun vähän ennen tätä merkittävää tapausta olimme äidin kanssa kahvilla, niin ihmiset osteli tiskillä koko ajan laskiaispullia ja ne halus niihin mantelimassaa kermavaahdon tai mansikkahillon sijasta. Mä mietin vaan, et kuinka hyvää varmasti oliskaan laskiaispulla mantelimassalla. Koskaan en oo sellaista syönyt. Aina on minulle tarjottu vain hillo/kermavaahtopullia, jos on liiennyt pullia ollenkaan.
Tämän vuoden laskiaisen viralliseksi tavoitteeksi otan siis täten laskiaispullan mantelimassalla. Ei se manteli pelkän käsivoiteen muodossa mulle riitä. Ollenkaan.
Loppuhuipentumaksi kerron vielä yhden mantelitarinan. Saatte kertoa eteenpäin.
Tein viime syksynä jotakin tehtävää Tampereen yliopiston nettisivuilla. En muista olinko palauttamassa tehtävää vai tekemässä sellaista vai mitä oli tekeillä, mutta sellainen sivusto oli kuitenkin, että siinä näkyi kaikkien kurssin osanottajien nimilista. Toisin sanoen aivan valtava litania erilaisia nimiä allekkain, ja koko se lista mun piti sit tylsistyneenä rullata alas, että pääsin sinne, mihin halusin.
Kesken sen tylsistyttävän rullauksen mun sormi hiirellä pysähtyi. Silmät olivat pullistua päästä. Tavasin yhden nimen varmaan kolme kertaa.
Jonkun ihmisen nimi siellä kurssilla oli Manteli. Siis oikeasti, Manteli?! Man-te-li.
Ensi reaktioni oli rehellisesti ja ainoastaan What The Fuck.
Mutta sitten kun olin muutaman kerran maistellut nimeä suussani, se alkoi kuulostaa ihan kauniilta.
Ja, kaiken tämänpäiväisen perusteella, ei taideta olla kovin kaukana siitä, että minunkin lapsestani voisi tulla Manteli. Jos niitä lapsia joskus tulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti