Tällä hetkellä suoranaiset vitutus- ja angstikäyrät ovat niin korkealla, että ihan omaksi piristyksekseni päätin tehdä postauksen itselleni hyvää mieltä tuottavasta aiheesta, eli tuoksuista.
Muistelin juuri tänä syksynä sitä, miten alun perin löysin tieni tuoksujen maailmaan, josta en sen koommin ole halunnut löytää pois. Paikannan tämän ajankohdan ala-asteen kuudennen luokan joululomaan, eli aikaan tasan kymmenen vuotta sitten. Kymmenen erilaisten tuoksujen vuotta siis on nyt takana. Eli on kai vähän aihettakin tehdä jonkinnäköinen kartoitus tuoksuhistoriaani.
Ensimmäinen itse tuoksun vuoksi valikoimani suihkugeeli oli juuri tuolloin kymmenen vuotta sitten jostain Citymarketista tai Prismasta ostettu "eksoottisten kukkien tuoksuinen" suihkugeeli. Pidin siitä silloin, mutta toista samanlaista purtiloa en koskaan tullut ostaneeksi. Vuosia myöhemmin yritin kaikin keinoin löytää sen saman suihkugeelin jostakin, tuloksetta. Muistan tuoksun edelleen kuin eilisen, ja tunnistaisin purkinkin, jos sen näkisin. Eipä ole kuitenkaan näkynyt.
Kun tuo eksoottisten kukkien tuoksu loppui, äiti toi minulle jostakin tuliaisiksi Sokokselta ostettua mustikan tuoksuista suihkugeeliä. Pidin siitäkin tuoksusta, mutta en niin paljoa, että olisin himoinnut sitä lisää, kun purtilo lopulta ammotti tyhjyyttään.
Kuudennen luokan keväällä sain 13-vuotislahjaksi ensimmäisen hajuveteni. Se oli merkkitapaus! Kyseessä oli kauan harkitsemani Celine Dion - eau de toilette, jonka pyysin veljeltäni ja hänen tyttöystävältään ihan vain suorasanaisesti tyyliin "Ostakaa tää mulle synttärilahjaks". Ja kappas ihmettä, sehän minulle sitten ostettiin. En osaa oikein kuvailla tuoksua, se oli aika neutraali, mutta ihan käsittämättömän hyvä, ainakin silloiseen makuuni. Suihkuttelin ja nuuskin sitä ihan hurmiossa ja soitin innoissani veljelleni, joka juuri silloin oli töissä ja vastaili vähän hermostuneesti ynähdellen vuolaisiin kiittelyihini, yrittäen sopivissa väleissä lopettaa puhelua, kun minä halusin vain jatkaa.
Vähän ennen seiskaluokan alkua ostin kesälomareissulta silloiseen nuorten tuoksusarjaan kuuluvan vartalosuihkeen, joka oli muistaakseni nimeltään "So... Desidrable" tai jotakin sellaista. Se oli juuri sellainen perus nuorten tyttöjen karkki / kukkaistuoksu, jollaisista pidin muutaman vuoden, mutta joita nykyään en kyllä käyttäisi, vaikka maksettaisiin. Myöhemmin sain joululahjaksi saman sarjan eau de toileten, jonka nuorin veljeni oli (äidin ohjeistamana) ostanut minulle joululahjaksi. Sitä tuoksua tuli siis käytettyä kyllästymiseen asti.
Seiskaluokan syksyn ajan käytin jotakin metsän tuoksuista suihkugeeliä, jonka äiti oli jostakin ostanut. Käytin sitä niin kauan, että kyllästyin siihen totaalisesti. Myös sen tuoksun muistan edelleen, enkä kyllä enää ikinä käyttäisi sitä.
Seiskaluokan syksyyn sijoittuu toinen tuoksuelämäni keskeinen virstanpylväs, nimittäin ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN KÄYNTI THE BODY SHOPISSA. En ikinä unohda sitä räjähdysmäistä elämystä, kun veljeni ja hänen naisystävänsä veivät minut sisään Body Shopin ovesta. Siis ihka oikea kauppa, joka on täynnä pelkkiä tuoksuja, rasvoja, hajuvesiä, suihkugeelejä, kosteusvoiteita, saippuoita, tuoksuja tuoksun perään? Olin paratiisissa.
Ensimmäinen Body Shop -löytöni oli joku "Ocean" -alkuinen suihkutuotesarja, joka nimensä mukaisesti kantoi merellisen raikasta tuoksua. Sama teema on seurannut minua sen jälkeen kautta koko elämäni. Merellinen on minulle avainsana yhtä lailla tuoksuissa kuin sisustuksessakin.
Saman vuoden jouluna sain veljeltäni (tai todennäköisemmin hänen naisystävältään) lahjaksi niin ikään Body Shopista ostetun suihkugeelin, vartalosuihkeen ja huulivoiteen. Hurmioitumiseni tuon kaupan uumenissa oli siis mitä ilmeisimmin huomattu. Nämä tuotteet edustivat väriltään (kyllä, tuoksusta voi päätellä paljon sen mukaan, minkä värisessä purkissa se on) sellaista, mitä itse en ikinä olisi päätynyt ostamaan itselleni, eli vaaleanpunaista. Ne myös lupailivat jotain kukkaistuoksua, josta en ollut ihan varma. Kun sitten haistoin itse tuoksua, olin suorastaan järkyttynyt: se oli paras koko siihenastisten tuoksujeni historiassa! Niinpä käytin sitä sitten vuoden verran, eli niin kauan kuin sitä riitti. Lopulta muistin ottaa selvää, mihin sarjaan tuote kuului ja mistä sitä voisi saada lisää. Tuoksu oli nimeltään "Moon Flower" ja lähtöisin jossain aavikolla vain kerran kuussa kukkivasta kukasta. Nykyään sitäkään ei enää myydä, ainakaan tietääkseni.
Seiskaluokan keväällä sain äidiltä nimipäivälahjaksi jälleen himoitsemani eau de toileten, joka taas oli joku nuorille tytöille suunnattu kevätuutustuoksu, nimeltään "Love de Toi". Taas sellainen kukka / karkkituoksu, jota käytin sen kesän.
Syksyllä äitini, joka oli minun avustuksellani tutustunut tuoksujen maailmaan (kyllä, tämä oli asia, jonka opetin äidilleni, hän ei aikaisemmin ollut juuri välittänyt mistään hajuvesistä tms.) osti itselleen raikkaan tuoksuisen hajuveden, jota käytimme molemmat. Suihkugeelinä aloin tuolloin käyttää ihan perus Nivea Creme Softia, joka sen jälkeen on ollut vuosien ajan käytössä. Halpa suihkugeeli, puhdas, raikas ja hyvä tuoksu.
Kahdeksannen luokan keväällä ostin itselleni rippilahjarahoilla Garnier-kasvoveden, joka tuoksui käsittämättömän hyvältä. Myöhemmin, ja nykyäänkin, olen alkanut käyttää koko kasvojenhoitosarjaa ihan vain pelkän tuoksun takia. Kyllä. Garnier-ihonhoitosarja vihreässä purkissa... ja kaikki tietävät mistä on kyse.
Ysiluokalla sain päähäni, että haluan omenantuoksuisen suihkugeelin. Lopulta löysin ja ostin vihreän omenan tuoksua henkivän suihkugeelin, joka oli juuri sopivan pieni purkki: loppui heti, kun kyllästyin siihen. Sen jälkeen aloin suosia kaikkia urheilullisia tuoksuja, kaiken maailman Super Activ Rexonoita ja muita raikkaita ja urheiluhenkisiä suihkugeelejä, joilla puunasin itseni hikilenkkien jälkeen. Samaan kastiin kai menee Palmoliven merimineraaleja sisältävä suihkugeeli, jonka löysin lukion ensimmäisenä vuonna. Lukion ensimmäisen vuoden keväällä ostin viimeiseksi jääneen karkkituoksun, eli Snoopy-suihkugeelin, ihan vain siksi, että se oli Snoopy-tuote. Tiedän, en aina tarvitse kovin jämeriä perusteita ostoksilleni. Enkä sitten edes käyttänyt sitä loppuun.
Lukion toisen vuoden syksyllä löysin uutuustuotteen, Snoopy-eau de toileten, joka minun tietysti oli pakko saada. Sen nimi oli "Sweet dreams" ja se oli jännittävä tuoksu. En osaa kuvailla sitä mitenkään muuten, kuin että se oli tuoksu minun makuuni, vaikkei muistuttanutkaan yhtään mitään aiempaa kokeilemaani. Lopetin sen käytön joskus vanhojentanssien aikaan, sillä silloin se sai minut ainoastaan ikävöimään vanhojentanssiharjoituksia, joissa olin aina tuoksunut siltä ja joihin olisin kipeästi halunnut takaisin.
Viikkoa ennen vanhojentansseja kävin Body Shopissa huvikseni testaamassa kivan värisessä (sinisessä) purkissa ollutta vartalosuihketta. Se oli kohtalokas teko. Tuoksu oli uskomattoman hyvä, aioin jo ostaa sen, mutta päädyin sitten lähtemään kaupasta tyhjin käsin, sillä ajattelin, etten tarvitse sitä. Sarjan nimi oli "Aqua Lily" eli kyseessä oli lumpeentuoksu.
Heti illalla kotona iski sellainen hysteriakohtaus, jotka tulivat valitettavan tutuiksi niin vanhojentanssien kuin ylioppilasjuhlienkin aikaan. En uskalla ajatellakaan, millaisia paniikkeja vetelen sitten joskus, jos päädyn järjestelemään omia häitäni... No, kuitenkin. Illalla kotona olin yhtäkkiä täysin varma, että en voisi mennä vanhojentansseihin ilman sitä tuoksua.
Yritin kaikin keinoin pyristellä eroon siitä tunteesta, sillä järjellä tiesin, että vanhojentansseissa merkitsi joku ihan muu kuin se, miltä silloin tuoksuisin. Minulla oli kyllä vaikka miten monta muuta tuoksuvaihtoehtoa, jotka olivat minulle mieluisia, enkä todellakaan mitenkään kipeästi tarvinnut enää uutta. Eikä minulla sitä paitsi ollut enää mahdollisuutta saadakaan koko tuoksua, sillä lähin Body Shop oli tunnin automatkan päässä, enkä enää ennen vanhojentansseja millään pääsisi sinne.
Tunne ei kuitenkaan helpottanut. Tuoksu oli saatava. Ikinä sitä ennen tai sen jälkeen en onneksi ole kokenut ihan sen lajin hulluuskohtausta.
Juttu päättyi lopulta sitten niin, että isäni, joka tuolloin oli viikon töissä Helsingissä, kävi hakemassa kyseisen suihkutuotesarjan minulle Vantaan Jumbon Body Shopista. Olin kirjoittanut sekä kaupan nimen että tuotesarjan nimen lapulle, jonka isä otti mukaansa. Parasta oli, että isälläni ei tuolloin ollut autoa käytössä, joten hän oli joutunut pyytämään jotain työkaveriaan kuskikseen. En vieläkään osaa muodostaa sitä mielikuvaa, kuinka isäni ja hänen kaverinsa ovat työpäivän jälkeen saapastelleet raksalta työhaalareissaan Body Shoppiin (jossa kumpikaan ei koskaan ennen ollut käynyt) ja poistuneet sieltä lumpeentuoksuinen tuotesarja mukanaan. Mutta niin vain kävi, sain kuin sainkin unelmieni tuoksun, jota sitten ilolla käytin vanhojentansseissa ja niiden jälkeen.
Seuraava tuoksuhulluus antoikin odottaa itseään kokonaista pari vuotta. Toisen yliopistovuoteni talvella Body Shoppiin rantautuivat uutuuksina suklaan tuoksuiset vartalo- ja huulivoiteet. Siihen astisen (tuoksu)elämäni ajan olin aina ollut vakaasti sitä mieltä, että suklaa tuoksuu kyllä hyvältä, mutta en minä halua suklaalta tuoksua. Suklaa sen enempää kuin muutkaan makeat tuoksut, vaniljat yms. eivät mielestäni sopineet kylpyhuoneeseen tai parfyymipulloihin.
Parin vuoden takaisen talven kylmyydessä sain kuitenkin uuden inspiraation testata suklaan tuoksua. Ja koska tarjolla oli kätevä, matkakokoinen suklaasuihkutuotteiden pakkaus suhteellisen halpaan hintaan, päädyin ostamaan sen. Jos en pitäisi tuoksusta pidemmän päälle, sitä ei jäisi mitään jättipulloa nurkkaan nököttämään.
Joksikin aikaa tulin hulluksi suklaan tuoksusta. Huomasin, että kun minulle tavanomainen, sairaalloinen suklaanhimo iski, entisen suklaalevyn oston sijasta alkoikin riittää suihkuun meneminen. Suihkun jälkeen ympärilläni leijui suorastaan pökerryttävä suklaahuuru. Ei tarvinnut kuin hetki impata itseään, niin tuntui siltä, kuin olisi mättänyt itsensä kunnon suklaaähkyyn.
Sitten sattui niin, että koiramme sairastui ja lopulta kuoli. Sen jälkeen kesti puoli vuotta, ennen kuin pystyin edes avaamaan suklaavartalovoidepullon korkkia.
Sen sijaan ostin itselleni 21-vuotislahjaksi uuden hajuveden, sen kevään uutuustuoksun nimeltä "Acqua de Gioia". Ostosta edelsi pari kuukautta, joina kävin keskimäärin kerran viikossa Sokoksella suihkuttelemassa tester-pulloa itseeni, kunnes sen pinta alkoi uhkaavasti laskea. Lopulta raaskin ostaa tuoksun itselleni syntymäpäivän kunniaksi - enkä ole joutunut katumaan sitä päätöstä.
Vähän ennen kolmannen yliopistovuoden alkua löysin laivalta hajuveden, jota olin aiemmalla laivareissulla testaillut ja jonka ostamatta jättämistä olin katunut katkerasti. Tuoksu oli siis pakko ostaa. Tuo hajuvesi ei kuitenkaan oikein ole juurtunut käyttöön.
Viime keväänä, 22-vuotissyntymäpäiväni kynnyksellä, jostakin iski ihan yhtäkkinen, yllättävän voimakas tarve hankkia uusi hajuvesi. Kyllä, olin käyttänyt kohta vuoden vanhaa Acqua di Gioiaa ahkerasti. Ei, en ollut kyllästynyt siihen. Mutta silti: uusi hajuvesi oli saatava. Kun ystäväni sanoi minulle, että "totta kai tarvitset uuden hajuveden", sain paremman omantunnon ja päädyin jälleen lahjomaan itseäni syntymäpäivänä, tällä kertaa Calvin Kleinin kesätuoksulla. Tuo tuoksu on tällä hetkellä edelleen ehdoton suosikkini.
Viime kesänä löysin Body Shopista jälleen kaksi uutta ihanaa tuoksua: manteli ja kookos. Elettiin aikaa, jona jo siedin suklaan tuoksua, mutta olin vähän kyllästynyt siihen. Testailin huvikseni Body Shopin uutuuksia ja löysin kaksi ennentuntematonta, ihanaa tuoksua, toisen käsivoiteena ja toisen vartalovoiteena. En osannut päättää kumman ostaisin ja kun en sitten oikein tarvinnut kumpaakaan, päädyin poistumaan kaupasta tyhjin käsin. Molemmat tuoksut jäivät kuitenkin kummittelemaan päähäni siinä määrin, että sen jälkeen vähintään kerran kuukaudessa lähdin Body Shoppiin ajatuksella "nyt minä sen ostan" ja poistuin sieltä päättämättömänä, pihinä ja tyhjin käsin.
Joulun alla sattui sellainen onnellinen tapaus, että opiskelukaverini antoi minulle joululahjaksi kookoksen tuoksuisen suihku- ja vartalovoiteen. Tuo ystäväni oli ilmeisesti kuunnellut päättymättömiä löpinöitäni tuoksuista ja suosikeistani niiden joukossa. Ongelma oli siis ratkaistu ja minun tuoksutyhjiöni jälleen täytetty. Tämän hetken suuria arjen ilojani ovat kookoksen tuoksuiset aamut ja välillä tietysti illatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti